Siirry pääsisältöön

AURINGON ASEMA - RANYA ELRAMLY

Tällä kertaa valitsin kirjan pelkän nimen - sekä teoksen että tekijän - perusteella enkä tiennyt lainkaan mitä on odotettavissa. Takakannen esittely toki antoi osviittaa jo siihen suuntaan, että mikään kevyt veijaritarina tai dekkari ei ainakaan olisi kyseessä. 

Kirja kertoo suomalaisen naisen ja egyptiläisen miehen - Anun ja Ismaelin - rakkaustarinan. Lukijaa kuljetetaan monitasoisessa ja hyvin lyyrisessä kerronnassa, jossa palataan aina alkuun, Ismaelin ja Anun ensitapaamiseen egyptiläisessä junassa kauan sitten. Ismael kuorii appelsiinin spiraalin muotoisesti ja pujottaa kuoren ranteeseen, Anu puolestaan leikkaa hedelmän kätevästi neljään viipaleeseen. Kirjan päähenkilön ja kertojan koko elämä on oikeastaan valintaa spiraalin ja lohkon - järjen ja uskon - harkitsevaisuuden ja tunteiden mukana elämisen - välillä. Kertoja ei haluaisi tehdä tätä valintaa, hän haluaisi saada molemmat. Ja vaikka kirjassa ei ole varsinaisesti juonta, se on menneisyydessä olevan kertomista ja erilaisten mahdollisten maaimojen kuvaamista, kirjan lopussa kertoja päättääkin, että hän haluaa molemmat. Hänessä on sekä äitiä että isää.


Kieli on hyvin rikasta, se vie lukijansa mukaan heti ensimmäisistä sivuista alkaen. Kerrontatyyli saattaa kuitenkin tuntua raskaalta, varsinkin jos lukija koittaa etsiä tekstistä tarinaa ja juonta. Niitä ei varsinaisesti ole, vaan kysymys on erilaisista näkökulmista, erilaisista asemista auringon alla; Ismaelin ja Anun kohtaaminen ja rakkaustarina kerrottuna yhä uudelleen. Juuri sen epätavallisuuden ja perinteistä kerrontaa haastavan otteensa vuoksi tämä kirja kuitenkin kannattaa mielestäni lukea.

- Jari

Muualla sanottua:

Erikoisinta Auringon asemassa on sen rakenne. Kirja kiertyy spiraalimaisesti aina takaisin Anun ja Ismaelin ensitapaamisen yhteyteen. Muutenkin tekstissä on toistoa, joka antaa sille rytmin. Tajunnanvirtamainen, pitkistä lauseista koostuva kokonaisuus muodostaa kuin yhden pitkän runoelman, joka palaa jatkuvasti samaan teemaan. Muistot ja nykyisyys ovat samaan aikaan läsnä, vaikka ymmärrys kasvaakin loppua kohden. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita erilaisista kulttuureista ja identiteeteistä. Toisaalta teos on kuin toisesta maailmasta tullut tuulahdus, jonka rytmin voi antaa viedä ja samalla paeta syksyistä räntäsadetta melonien ja mangojen katveeseen.


Kirjavinkit.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...

Anni Kytömäki : Mirabilis

Anni Kytömäen Mirabilis  on mielenkiintoinen ja omaperäinen teos, joka käsittelee yksilön kokemusta muuttuvassa ja usein arvaamattomassa maailmassa. Kytömäki on tunnettu lyyrisestä tyylistään ja herkästä kielenkäytöstään, ja Mirabilis ei petä tässä suhteessa. Teos yhdistelee proosaa ja runollista ilmaisua, luoden tekstille unenomaista ja maagista tunnelmaa. Mielestäni teoksen suurin yksittäinen vahvuus on sen kieli. Kirjailija tuottaa erittäin kuvallista ja ilmaisuvoimaista tekstiä, joka houkuttelee lukijan syvemmälle tarinaan. Hänen tapansa kuvata tunteita ja tunnelmia on hienovarainen, ja monet lauseet jäävät mieleen vahvan visuaalisuutensa ja symboliikkansa vuoksi. Kirja ei kuitenkaan ole nopealukuinen, vaan se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä, sillä jokainen sana tuntuu harkitulta. 1800-luvun nälkävuosiin sijoittuva teos sisältää runsaasti symboliikkaa, joka avautuu eri tavalla riippuen lukijan omista tulkinnoista. Teoksen maailma on täynnä salaperäisiä elementtejä, jotka h...

Eppu Nuotio : Myrkkykeiso

Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan avausteos nyt Arvioissa. Kyseessä on oikeastaan ihan tyylipuhdas dekkari, vieläpä Agatha Christien henkeen (vrt. Neiti Marple). Mutta on se toki paljon muutakin. Varsinaiseen juoneen sen enempää puuttumatta voin todeta ainakin seuraavaa: Tuoreita kielikuvia ja vetovoimaista kieltä. Kiinnostavia ja myös melko uskottavia henkilöhahmoja. Henkilögalleria oli omaan makuuni kuitenkin hieman turhan runsas. Piti pinnistellä, että muisti kuka olikaan Jenni ja Sini, tämä toki helpottui siinä kirjan puolivälin paikkeilla. Kirja oli mukaansatempaava, ja olisin vallan hyvin voinut lukea pidemmänkin version tästä tarinasta, sillä mielestäni tarina oli hieman ohut. Vanhaa kunnon "kuka teki murhan" -dekkaria tästä kuitenkin löytää, eikä lainkaan hassummin toteutettuna. Otava 2017   - Juha Heinänen