Komä olin tämä kirjhan lukenuh, ni mul oli ihan pöljähtäny olo ja miethin et mitäs nyh?. 360 sivua meän kieltä ja lapin murretta Impi Agafiinan, Juho Gabrielin ja muiden hieman äkkiväärien hahmojen suusta putosi kyllä alkukangertelujen jälkeen yllättävän helposti ja alkoi tuntua varsin kotoisalta. Itse kirjaa voisi yhdellä sanalla kuvailla: kreisi! Niinkuin nimikin antaa ymmärtää. Mitä tässä kirjassa sitten oikein tapahtuu? Se on ns. moniääninen romaani Suomen kohtalokkaista vuosikymmenistä (1920 - 1950) ja vaihtoehtoisesta historiasta. Samalla se on myös rakkaustarina, tai ainakin tarina, kahden ihmisen kohtaamisesta; toinen on suuna päänä ympäri maailmaa kohkaava tapaus ja toinen miettii vuosikymmenet lähinnä, että mitkä kintaat käteensä laittaisi. Siinä sopassa on mukana niin suon keskeltä löydetty Impi Agafiina, piruna syntynyt Juho Gabriel, laivanvarustaja Wallenius ja hänen frouvansa - Impin ottovanhemmat - kuin monta muutakin mehukasta hahmoa. Tarina etenee Pohjolan korpimetsis
Suomessa ei ole kovin yleistä, että nainen johtaisi vankilaa. Kuuluisan ”ATK:n” haussa ei saa irti tietoa kuinka monta naista on tai on ollut vankilan johtajana. Toisaalta, se ei ole välttämättä merkityksellistä. Kaisa Tammin kirja luettua ihmisen ammattitaidolla, emaptiakyvyllä ja työteliäisyydellä on paljon merkitystä vankilaa johtaessa. Kaisa Tammen lapsuus ja nuoruus on rauhatonta, isän alkoholismin ja rauhattomuuden vuoksi. Toisaalta ja toisaalla äidin kanssa eläessä Kaisan lapsuus ja nuoruus olivat kotioloissa rauhallista, antoisaa ja kannustavaa. Vantaan Matinkylän ns. kaupunginasunnot tarjosi ympäristön jossa sattui tapahtui, ympäristö opetti suhtautumaan ihmisiin heidän olemisen ja tekemisen kautta. Hän oppi ymmärtämään ihmistä kaikesta huolimatta. Kaisa Tammen vahvuus on saanut pohjan tuon ympäristön keskellä. Alkoholismi, huumeiden käyttäjät ja mielenterveyden ongelmat olivat arkipäivää ympäristössä. Äidin ja siskon kotona kannustettiin harrastuksiin ja luettiin paljon. Siv