Siirry pääsisältöön

Pasi Ilmari Jääskeläinen : Kuurupiilon anatomia

1980-luvun punk-alamaailmaan syöksyvä mielikuvituksellinen teos, josta voi löytyä pintatuntumaa niin Tolkieniin kuin Herman Hesseenkin. Päähenkilö on Mara Silasenpää - Marasilanen, siis marsilainen. Ulkopuolinen antropologinen agentti, joka tarkkailee ihmiskunnan ja eri ihmisryhmien sosiaalisia suhteita. Avainhahmo on myös mystinen, loistava isoveli Alvari, joka on kadonnut, muuttanut tiettävästi Lontooseen, perustanut punk-liikkeen ja myös uuden vapaakaupungin (esikuvanaan ilmeisesti Kööpenhaminen Kristiania), "Uuden Marsin" Marrasvirran kapunkiin, Neuvostoliiton aikaisen pommin tekemiin raunioihin

Mielikuvituksellinen, uusia ovia avaava ja kerrassaan nerokas tarina. Tosin hieman raskas, ja lukeminen saattaa joillekin tuntua pikemminkin urakalta (kirjan sivumäärä yli 500) kuin rentouttavalta lukunautinnolta. Mutta voin rohkaista: kun ensimmäiset 200 sivua on takana, alkaa kuviot seljetä ja kirjan idea avautua.

Jotenkin takakannen suljettuani jäi ikävä Maraa, Alvaria, Rosaa, Varjoa, Juliaa ja monia muita hahmoja ja heidän rinnakkaista maailmaansa, jossa yönaakat (punkkarit), julmat jägerit (skinit) ja tympeät aikuiset tarpovat jokainen omassa todellisuudessaan, jotka harvoin kohtaavat. Kohtaaminen on usein väkivaltainen tai vähintäänkin hylkivä. Lopussa kaikkien on kuitenkin määrä kasvaa aikuisiksi. Vai onko? 

Kirja on omintakeinen, mielikuvitukselle tilaa antava ja tietysti nostalginen - ainakin heille, jotka muistavat kun punk Suomeen tuli. Mitään kevyttä luettavaa se ei ole, mutta kenties paksu tarina on antoisampi ja ravitsee pidempään kuin joku tyhjänpäiväinen veijaridekkari. Vähän kuin ruisleipä on kunnon ruokaa pullahöttöön verrattuna.

Atena 2023

Teos oli vuoden 2023 Finlandia-ehdokas

 


- Lennart P.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jan Haglund : Kraak - mitä lie räpiköintiä

Jan Haglundin Kraak – mitä lie räpiköintiä on omintakeinen, mustan huumorin ja eksistentiaalisen levottomuuden kyllästämä pieni romaani, joka tarkastelee ihmisen ja maailman välistä haurasta suhdetta yhden ajelehtivan päähenkilön kautta. Teos voitti Planeetta 9:n järjestämän "Yllätä meidät 2024" -kirjoituskilpailun — eikä ihme: Haglundin ääni on onnistuu olemaan erottuva. Romaani alkaa arkisesta tilanteesta: mies on muuttanut uuteen asuntoon, ympärillään banaanilaatikoita ja omia ajatuksiaan. Siitä avautuu hitaasti syvempään, absurdin ja todellisuuden rajalla tasapainoilevaan kudokseen, jossa varis toimii sekä hahmon mielen että myyttisen alitajunnan peilinä. Haglund kutoo arkisista havainnoista ja metafyysisestä pyörittelystä kauniin ja tunnistettavan kuvan ihmisen irrallisuudesta. Teksti on täynnä teräviä havaintoja, itseironisia monologeja ja elämän kyllästämää ajatuksenjuoksua, joka paikoin muistuttaa sekä Kaurismäen lakonisuutta että J.D. Salingerin sisäistä puhetta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pertti Lassila : Toinen luonto

Toinen luonto on suomalaisessa kirjallisuudessa mielestäni hieman epätavallinen teos. Romaani kertoo Anjasta ja Jounista: Anja työskentelee vakuustarkastusvirastossa, Jouni on taas... sanoisinko toivottoman arkinen mieshahmo, joka työskentelee verojen, vakuutusten tai muiden sellaisten parissa. He tutustuvat, lähinnä Anjan aloitteesta, ja asiat etenevät. Heidän avioliittonsa solmitaan maistraatissa, ja kirjassa seurataan miten tulevaisuudennäkymät, mahdollisuudet ja unelmat vuosien kuluessa hiljalleen haalistuvat. Elämä jää paljolti arjen, rutiinin ja haaleiden toiveiden varaan.  Heidän yhtymiskohdakseen tulee tottumus. Kontrastia tuovat vielä henkilögallerian ystävät, esimerkiksi Topin ja Pirkon aviopari, jolla ainakin näyttää menevän paljon paremmin. Myös muita menestyvämpiä ja "mielenkiintoisempia" henkilöitä liikkuu tarinassa, mutta loppujen lopuksi ei ole varmaa, onko heidän elämänsä lopulta yhtään sen onnellisempaa.   Itse vierastin ehkä hieman henkilöhahmojen kari...
Lähetä kommentti
Lue lisää