Siirry pääsisältöön

Pasi Ilmari Jääskeläinen : Kuurupiilon anatomia

1980-luvun punk-alamaailmaan syöksyvä mielikuvituksellinen teos, josta voi löytyä pintatuntumaa niin Tolkieniin kuin Herman Hesseenkin. Päähenkilö on Mara Silasenpää - Marasilanen, siis marsilainen. Ulkopuolinen antropologinen agentti, joka tarkkailee ihmiskunnan ja eri ihmisryhmien sosiaalisia suhteita. Avainhahmo on myös mystinen, loistava isoveli Alvari, joka on kadonnut, muuttanut tiettävästi Lontooseen, perustanut punk-liikkeen ja myös uuden vapaakaupungin (esikuvanaan ilmeisesti Kööpenhaminen Kristiania), "Uuden Marsin" Marrasvirran kapunkiin, Neuvostoliiton aikaisen pommin tekemiin raunioihin

Mielikuvituksellinen, uusia ovia avaava ja kerrassaan nerokas tarina. Tosin hieman raskas, ja lukeminen saattaa joillekin tuntua pikemminkin urakalta (kirjan sivumäärä yli 500) kuin rentouttavalta lukunautinnolta. Mutta voin rohkaista: kun ensimmäiset 200 sivua on takana, alkaa kuviot seljetä ja kirjan idea avautua.

Jotenkin takakannen suljettuani jäi ikävä Maraa, Alvaria, Rosaa, Varjoa, Juliaa ja monia muita hahmoja ja heidän rinnakkaista maailmaansa, jossa yönaakat (punkkarit), julmat jägerit (skinit) ja tympeät aikuiset tarpovat jokainen omassa todellisuudessaan, jotka harvoin kohtaavat. Kohtaaminen on usein väkivaltainen tai vähintäänkin hylkivä. Lopussa kaikkien on kuitenkin määrä kasvaa aikuisiksi. Vai onko? 

Kirja on omintakeinen, mielikuvitukselle tilaa antava ja tietysti nostalginen - ainakin heille, jotka muistavat kun punk Suomeen tuli. Mitään kevyttä luettavaa se ei ole, mutta kenties paksu tarina on antoisampi ja ravitsee pidempään kuin joku tyhjänpäiväinen veijaridekkari. Vähän kuin ruisleipä on kunnon ruokaa pullahöttöön verrattuna.

Atena 2023

Teos oli vuoden 2023 Finlandia-ehdokas

 


- Lennart P.


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stephen Hawking : Minun lyhyt historiani

Stephen Hawkingin muistelmateos Minun lyhyt historian i (My Brief History) on kompakti kirja - ainoastaan 124 sivua, joista neljännes on valokuvia. Hawking kuvaa elämänkulkuaan napakasti ja melko varovaisin sanankääntein. Varhaisvuodet ja nuoruusaika tulevat käsitellyiksi pikaisesti, kun taas opiskelu ja tutkijanura saavat suhteellisesti enemmän tilaa. Omia tunteitaan tai ALS-sairauden henkilökohtaisia vaikutuksia Hawking käsittelee hyvin niukkasanaisesti, ja perhesuhteita sivutaan vain lyhyesti. Kirja antaakin kuvan erittäin järkiperäisestä ja objektiivisesta persoonasta, joka pitää lukijan etäällä syvimmistä sisäisistä kokemuksistaan. Teoksen parhaita osuuksia ovat ne kohdat, joissa Hawking avaa tutkimustyönsä ydintä: mustia aukkoja, alkuräjähdystä, imaginaariaikaa ja rajattomuusehtoa. Ne on esitetty ytimekkäästi, vaikka sisältö voi osoittautua haastavaksi sellaisille lukijoille, joilla ei ole ennestään kosketuspintaa fysiikkaan tai kosmologiaan. Hawkingin taito tehdä tiedettä ymmä...
Lähetä kommentti
Lue lisää