Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria.
Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia asiakirjoja, mikä on ihan rikastuttava lisäys.
Ainoa kritiikin sanani kohdistuu kirjan viimeisiin lukuihin, joissa ikään kuin pikakelataan ja puristetaan kirjan aikana esitelly asetelmat lopullisiin päätöksiinsä. Verkkainen ote rikkoutuu ja äkkiä ollaankin jonkinlaisen toimintadekkarin keskellä. Mutta tämä varmaankin on tarkkaan harkittu siirto.
Sanoisin, että Linnan juhlat -teosta voisi suositella erityisesti hiemaan pisteliään mutta samalla hurtin huumorin ja mielikuvitsellisen juonenpyörityksen ystäville. Yksi hyvä vertailukohta on Kari Hotakainen, eli jos pidät hotakaisista niin voit hyvinkin pitää myös tästä.
Muualla sanottua:
Bloggaaja Kaisa (Kirja hyllyssä) kuvaa tyylilajia tragikomediaksi, jossa ylilyönnit ovat osa charmia. Hän mainitsee:
"Arkisen elämän ja absurdin maailman törmääminen... Lipasti on piilottanut vakavaa asiaa hulvattoman meiningin ja mustan huumorin taakse."
Turun Sanomien Mari Viertola kiittelee huumorin ja vakavan viestin yhdistämistä:
"Taika piilee kuitenkin vitsin ja vakavamman viestin yhdistämisessä."
Atena 2015
Mari Lepistö
Kommentit
Lähetä kommentti