Siirry pääsisältöön

Haruki Murakami : Norwegian Wood

Päätin tällä kertaa tarttua kirjaan, jota pidetään eroottisena teoksena. Tämä tyylilaji on itselleni ehkä kaunokirjallisuuden lajeista kaikkein vierain, joten ajattelin, että sitäkin pitänee kokeilla.

Norwegian Wood oli Haruki Murakamin kansainvälinen läpimurtoteos, joka on koskettanut lukijoita ympäri maailmaa. Se on saanut kiitosta siitä, miten se kuvaa nuoruuden ja aikuisuuden rajapintaa sekä rakkauden monimutkaisuutta.

Teos on herkkä ja melankolinen romaani nuoruudesta, rakkaudesta ja menetyksestä 1960-luvun Tokiossa. Tarina seuraa Toru Watanaben opiskeluvuosia, kun hän yrittää löytää tasapainon kahden hyvin erilaisen naisen, Naokon ja Midorin, välillä.

Teoksen tunnelma on haikea, ja Murakamin taitava kerronta yhdistää teemoja kuten elämä ja kuolema, mielenterveys ja ihmissuhteiden hauraus. Romaani käsittelee syvällisesti itsemurhan, mielen sairauksien ja aikuisuuteen siirtymisen kipukohtia, luoden samalla kauniin ja traagisen kokonaisuuden.

 

Murakamin tyyli on tarkkaa ja verkkaista, mikä antaa lukijalle mahdollisuuden uppoutua 1960-luvun Japanin opiskelijaelämään. Hän osaa tehdä arjesta runollista, tuoden esiin sekä suurkaupungin että maaseudun vivahteita elävästi ja aidosti. Kirjailija osaa luodata kaipuun ja ikävän tunteita, ja tuoda eroottisiinkin kuvauksiin sellaista luonnollisuutta, että niissä ei ole oikeastaan mitään "pornomaista", vaikka asiat kerrotaankin täysin ujostelematta. Vaikka romaani on pohjavireeltään surullinen, se ei ole lohduton. Sen kaunis, melankolinen kerronta jättää syvän vaikutuksen ja tekee siitä monelle unohtumattoman lukukokemuksen.

En kuitenkaan usko, että tämä tyyli on aivan oma juttuni, mutta niille ketkä kaipaavat syvällistä, herkkää ja eroottisesti latautunutta kaunoa, voin ilman muuta suositella Norwegian Woodia.

 

Suomentanut: Aleksi Milonoff

Kustantaja: Tammi 2012

 

- Juha Heinänen

 

 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...

Anni Kytömäki : Kivitasku

  Kivitasku on Anni Kytömäen toinen romaani. Kyseessä on monikerroksinen ja -ulotteinen sukupolviromaani, joka kuljettaa lukijaa läpi kolmen eri aikakauden ja useiden päähenkilöiden: 1800-luvun Sergein, 1950-luvun Helenan ja 2010-luvun Vekan tarinat limittyvät tarinan edetessä toisiinsa  ja muodostavat taitavasti kudelman, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus heijastavat toisiaan. Tapahtumien maisemina toimivat paitsi suomalaiset metsät ja kalliot, myös Karjala, Neuvostoliitto ja jopa etäinen Pääsiäissaari – kaikki osa ihmisen ja luonnon välistä, universaalia kertomusta. Yksi romaanin tarkastelukulmista - niitä on lukuisia - on sukujen tarinat, vaietut salaisuudet ja traumaattinen perintö, ja miten ne muovaavat yksilön identiteettiä. Menneet teot ja niiden seuraukset kantautuvat nykypäivään, ja henkilöhahmojen kohtalot kietoutuvat osaksi suurempaa, kollektiivista muistia. Identiteetti ei ole yksin omatekoinen, vaan rakentuu osaksi toisten kokemuksia ja valintoja. ...