Siirry pääsisältöön

Kjell Westö : Kangastus 38

Kjell Westö sijoittaa romaaninsa ajankohtaan, jonka voi sanoa kenties olleen hieman paitsiossa suomalaisessa kirjallisuudessa: 1920- ja 30-luvuille. 

Kangastus 38 on hienovireinen ja tarkkanäköinen kuvaus Helsingistä vuonna 1938, juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista. Romaani seuraa kahta päähenkilöä: asianajaja Claes Thunea ja hänen sihteeriään Matilda Wiikiä.

Kirjasta välittyy taidokkaasti1930-luvun Helsingin ilmapiiri. Westöpiirtää yksityiskohtaisen kuvan ajan poliittisista jännitteistä ja yhteiskunnallisesta kuohunnasta. Erityisen vaikuttavaa on, miten kirjailija kuvaa natsismin nousun vaikutuksia Suomen yläluokan keskuudessa.

Romaani käsittelee myös Suomen lähihistorian kipeitä kysymyksiä. Sisällissodan haavat eivät olleet 1930-luvulla suinkaan parantuneet, vaan ne vaikuttavat edelleen henkilöhahmojen elämään. Matilda Wiik on tästä hyvä esimerkki. Westö tuo esiin myös vähemmän tunnettuja historiallisia tapahtumia, kuten juutalaisen urheilijan syrjinnän Helsingin Olympiastadionilla vuonna 1938.

Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja inhimillisiä. Claes Thunen ja Matilda Wiikin sisäinen maailma tuo tarinaan syvyyttä, vaikka jotkut lukijat saattavat kokea heidän jäävän etäisiksi. Westö kuvaa taitavasti, miten yksilön henkilökohtaiset murheet ja laajemmat maailmanpoliittiset tapahtumat kietoutuvat yhteen.

Vaikka Kangastus 38 ei mielestäni saavuta Westön aiempien mestariteosten tasoa, se on silti vaikuttava ja huolella rakennettu romaani. Teos tarjoaa vangitsevan näkökulman Suomen historiaan ja herättää eloon sotaa edeltävän ajan tunnelman. Westön vivahteikas ja tarkka proosa tekee lukukokemuksesta antoisan, vaikka romaanin teemat ovat raskaita.


Suomentanut Liisa Ryömä
Otava
 
- Lennart


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...

Anni Kytömäki : Kivitasku

  Kivitasku on Anni Kytömäen toinen romaani. Kyseessä on monikerroksinen ja -ulotteinen sukupolviromaani, joka kuljettaa lukijaa läpi kolmen eri aikakauden ja useiden päähenkilöiden: 1800-luvun Sergein, 1950-luvun Helenan ja 2010-luvun Vekan tarinat limittyvät tarinan edetessä toisiinsa  ja muodostavat taitavasti kudelman, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus heijastavat toisiaan. Tapahtumien maisemina toimivat paitsi suomalaiset metsät ja kalliot, myös Karjala, Neuvostoliitto ja jopa etäinen Pääsiäissaari – kaikki osa ihmisen ja luonnon välistä, universaalia kertomusta. Yksi romaanin tarkastelukulmista - niitä on lukuisia - on sukujen tarinat, vaietut salaisuudet ja traumaattinen perintö, ja miten ne muovaavat yksilön identiteettiä. Menneet teot ja niiden seuraukset kantautuvat nykypäivään, ja henkilöhahmojen kohtalot kietoutuvat osaksi suurempaa, kollektiivista muistia. Identiteetti ei ole yksin omatekoinen, vaan rakentuu osaksi toisten kokemuksia ja valintoja. ...