Siirry pääsisältöön

Kjell Westö : Kangastus 38

Kjell Westö sijoittaa romaaninsa ajankohtaan, jonka voi sanoa kenties olleen hieman paitsiossa suomalaisessa kirjallisuudessa: 1920- ja 30-luvuille. 

Kangastus 38 on hienovireinen ja tarkkanäköinen kuvaus Helsingistä vuonna 1938, juuri ennen toisen maailmansodan puhkeamista. Romaani seuraa kahta päähenkilöä: asianajaja Claes Thunea ja hänen sihteeriään Matilda Wiikiä.

Kirjasta välittyy taidokkaasti1930-luvun Helsingin ilmapiiri. Westöpiirtää yksityiskohtaisen kuvan ajan poliittisista jännitteistä ja yhteiskunnallisesta kuohunnasta. Erityisen vaikuttavaa on, miten kirjailija kuvaa natsismin nousun vaikutuksia Suomen yläluokan keskuudessa.

Romaani käsittelee myös Suomen lähihistorian kipeitä kysymyksiä. Sisällissodan haavat eivät olleet 1930-luvulla suinkaan parantuneet, vaan ne vaikuttavat edelleen henkilöhahmojen elämään. Matilda Wiik on tästä hyvä esimerkki. Westö tuo esiin myös vähemmän tunnettuja historiallisia tapahtumia, kuten juutalaisen urheilijan syrjinnän Helsingin Olympiastadionilla vuonna 1938.

Henkilöhahmot ovat moniulotteisia ja inhimillisiä. Claes Thunen ja Matilda Wiikin sisäinen maailma tuo tarinaan syvyyttä, vaikka jotkut lukijat saattavat kokea heidän jäävän etäisiksi. Westö kuvaa taitavasti, miten yksilön henkilökohtaiset murheet ja laajemmat maailmanpoliittiset tapahtumat kietoutuvat yhteen.

Vaikka Kangastus 38 ei mielestäni saavuta Westön aiempien mestariteosten tasoa, se on silti vaikuttava ja huolella rakennettu romaani. Teos tarjoaa vangitsevan näkökulman Suomen historiaan ja herättää eloon sotaa edeltävän ajan tunnelman. Westön vivahteikas ja tarkka proosa tekee lukukokemuksesta antoisan, vaikka romaanin teemat ovat raskaita.


Suomentanut Liisa Ryömä
Otava
 
- Lennart


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...