Siirry pääsisältöön

Anni Kytömäki : Mirabilis

Anni Kytömäen Mirabilis  on mielenkiintoinen ja omaperäinen teos, joka käsittelee yksilön kokemusta muuttuvassa ja usein arvaamattomassa maailmassa. Kytömäki on tunnettu lyyrisestä tyylistään ja herkästä kielenkäytöstään, ja Mirabilis ei petä tässä suhteessa. Teos yhdistelee proosaa ja runollista ilmaisua, luoden tekstille unenomaista ja maagista tunnelmaa.

Mielestäni teoksen suurin yksittäinen vahvuus on sen kieli. Kirjailija tuottaa erittäin kuvallista ja ilmaisuvoimaista tekstiä, joka houkuttelee lukijan syvemmälle tarinaan. Hänen tapansa kuvata tunteita ja tunnelmia on hienovarainen, ja monet lauseet jäävät mieleen vahvan visuaalisuutensa ja symboliikkansa vuoksi. Kirja ei kuitenkaan ole nopealukuinen, vaan se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä, sillä jokainen sana tuntuu harkitulta.

1800-luvun nälkävuosiin sijoittuva teos sisältää runsaasti symboliikkaa, joka avautuu eri tavalla riippuen lukijan omista tulkinnoista. Teoksen maailma on täynnä salaperäisiä elementtejä, jotka houkuttelevat pohtimaan olemassaolon perimmäisiä kysymyksiä, kuten ajan ja tilan luonnetta, identiteettiä ja muistojen merkitystä. Teoksen nimi viittaa ihmeellisyyteen, ja tämä kuvastaa hyvin koko tarinan tunnelmaa: arki kätkee sisäänsä taikaa, joka paljastuu, kun sitä tarkastelee tarpeeksi läheltä. (Tai tarpeeksi kaukaa).

Anni Kytömäki kertoo aloittaneensa romaanin kirjoittamisen jo 30 vuotta sitten. Hän kertoo, että kirja  on omistettu löytöretkeilijöille, jotka eivät löytäneet mitään. 

Mirabilis ei ole kuitenkaan kaikille. Sen hidas rytmi ja vahva keskittyminen tunnelmaan ja symboliikkaan saattavat vieraannuttaa ne, jotka odottavat selkeämpää juonta tai suoraviivaisempaa tarinankerrontaa. Kytönen vaatii lukijaltaan kärsivällisyyttä ja halua sukeltaa syvälle teoksen monikerroksiseen maailmaan.

Gummerus 2023


- Lennart P.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...