Surullinen pianisti ilmestyi alun perin jo vuonna 1995, mutta vuonna 2017 se saatiin myös suomeksi (suomentaja Helene Bützow ) Tämä teos on omalaatuinen ja tarkasti hiottu, vaikka monille kirjailijan tunnetuimmat teokset, kuten Ole luonani aina ja Pitkän päivän ilta, säilyvät suosikkeina.
Romaani seuraa päähenkilö Ryderin neljä päivää kestävää, kummallista vaellusta kohti tärkeää esiintymistä. Kaupungilla hän törmää jatkuvasti uusiin ihmisiin, joilla on hänelle odotuksia ja vaatimuksia. Aikataulu on armoton, ja pian käy ilmi, että tehtävien verkosto muuttuu loputtomaksi labyrintiksi, josta on vaikea löytää ulospääsyä.
Aluksi teos vaikuttaa vielä suhteellisen tavanomaiselta. Maailmankuulu pianisti Ryder saapuu tunnistamattomaan keskieurooppalaiseen kaupunkiin, jossa hänen tulisi esiintyä torstai-iltana tärkeässä konsertissa. Ongelmana on vain se, ettei hän muista sopineensa tällaista esiintymistä. Tapahtumien edetessä useat kaupungin asukkaat vaativat hänen huomiotaan, pyytävät palveluksia ja tekevät järjestelyjä hänen kanssaan, ja pian Ryder huomaa, ettei enää hallitse tapahtumien kulkua. Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä oudommaksi sen sävyt muuttuvat: aika venyy ja puristuu, etäisyydet menettävät merkityksensä, ja lopulta lukija tempautuu keskelle kummallisia tapahtumia.
Romaanin viehätys piilee sen tavassa kertoa tarinaa sinnikkäästi ja viipyilevästi. Tämä hidas ja perusteellinen tyyli teki minuun vaikutuksen – tosin joku saattaisi kutsua sitä myös junnaavaksi. Nautiskelevan lukutavan ystävälle se kuitenkin sopii erinomaisesti.
Kerronnassa on surrealistusuutta ja unenomaisuutta: aika ja paikat sekoittuvat, tapahtumat asettuvat toistensa lomaan kuin kerrokset. Matkat voivat kestää hetken tai tuntua loputtomilta. Maaseudun kartanosta pääseekin yhtäkkiä hotellin käytävälle keskelle kaupunkia, ja satunnaiset ihmiset paljastuvat yllättäen tutuiksi menneisyydestä. Absurdien, kiusallisten ja painostavien tilanteiden virta on loputon. Mukana on jopa klassinen "juhlissa pelkkä kylpytakki päällä" -painajaishetki sekä unille tyypillinen tunne siitä, ettei tärkeällä hetkellä saa sanaakaan suustaan.
Lisäksi kirjassa on usean sivun mittaisia monologeja, jotka olivat itselleni kaikkein raskain osuus. Ne hidastivat lukukokemusta ja tuntuivat välillä vaivalloisilta, vaikka ne toisaalta syvensivät kirjan unenomaista tunnelmaa.
Kirja on ehdottomasti tärppi sellaiselle, joka hakee hitusen verran haastetta ja jotain hieman poikkeuksellista, mutta ei kuitenkaan liian "raskasta ja taiteellista". Yksi paras lukemani kirja pitkään aikaan!
Tammi 2017
Suomentanut Helene Bützow
- Juha Heinänen
Kommentit
Lähetä kommentti