Siirry pääsisältöön

Terhi Kokkonen : Rajamaa

 Musiikkiurastaan (mm. Ultra Bra) kenties paremmin tunnetun Terhi Kokkosen esikoisromaani "Rajamaa"on tiivis psykologinen teos, joka pureutuu parisuhteen dynamiikkaan ja vallankäyttöön eristyneessä ympäristössä. Tarina seuraa Karoa ja Ristoa, avioparia, joka joutuu auto-onnettomuuden jälkeen jäämään Lappiin ylelliseen Arctic Mirage -lomakeskukseen toipumaan. Tässä eristäytyneessä ympäristössä heidän suhteensa jännitteet nousevat pintaan.

Kokkosen kirjoitustyyli on napakkaa ja tiivistä, mikä välittää tehokkaasti tarinan painostavan tunnelman. Hän ei sorru yliselittämään, vaan antaa lukijan tehdä omat johtopäätöksensä hahmojen motiiveista ja teoista. Tämä lähestymistapa luottaa lukijan kykyyn tulkita tarinaa ilman liiallista ohjailua. 

Romaanin aloituslause on erityisen vaikuttava ja herättää heti lukijan mielenkiinnon: "Kun Karo on tappanut Riston, hän nousee veren sotkemalta lumelta." Tarina käsitteleekin syvällisesti parisuhteen kipukohtia ja mahdollisesti myös väkivaltaa.

Toimivassa kokonaisuudessa jotkin sivuhahmot ovat ehkä kuitenkin turhan ohuita. Esimerkiksi vastaanottovirkailija Sinikan ja lääkärin, Martin, hahmot tuovat lisäkerroksia tarinaan, mutta kaikki eivät ole kokeneet heidän osuuksiaan täysin onnistuneiksi. 

Joka tapauksessa "Rajamaa" on vaikuttava esikoisromaani, joka tarjoaa syvällisen katsauksen parisuhteen monimutkaisuuteen ja vallankäyttöön. Kokkosen tiivis ja tunnelmallinen kerronta tekee teoksesta lukemisen arvoisen, erityisesti psykologisten romaanien ystäville.

 

Otava, 2020

- Waldemar

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...
Lähetä kommentti
Lue lisää