Siirry pääsisältöön

Petri Lahti : Fiftarit unohtumaton ilmiö 1977-1983

Tähän kirjaan oli kerrassaan pakko tarttua, sillä monen muun tavoin, minullakin on hyvässä muistissa 70-80 -lukujen taitteen (eli muinaisuuden) aikainen fiftaribuumi, ja erityisesti fiftarit vs. punkkarit -asetelma.

En ollut lukenut Petri Lahden kirjoja aiemmin ja huomasin välittömästi hänen tyylinsä kirjoittaa kronologisesti ja päiväkirjaa muistuttavalla otteella tapahtumien kulusta. Mikä siinä, ihan virkistävä käsittelytapa. Mieleen tuli melko pian taannoin lukemani Lapsuuteni Kekkoslovakia (Kari Harakka), jossa on  samankaltainen ote, vaikka kyseessä onkin romaani. Myös aihepiirit ovat paikoitellen samoja, fiftarit-ilmiö kun sattuu osumaan myös Kekkoslovakin sankimpiin vuosiin.  

 

Kirja alkaa vuodesta 1977, kun helsinkiläisten hampurilaisravintoloiden tienoilla oli havaittu pyörivän 1950-luvun tyyliin pukeutuneita "James Deaneja" ja vastaavasti tyttöjä värikkäissä kellohameissa. Proge-, hippi- (ja miksei myös punk-) ilmiöiden keskellä tämän on täytynyt olla varsin erikoinen näky ensi alkuun.

Kirjan pääroolia vetää musiikki ja muoti. Erityisesti Teddy & The Tigers saa paljon huomiota, mutta myös muita kotimaisia bändejä (Esimerkiksi Johnny & The Dodgers) käydään läpi, vaikka ne kieltämättä jäävät sivurooliin. Ulkomaisista bändeistä on mukana ainakin Robert Gordon, Crazy Cavan, Matchbox ja tietysti Stray Cats. Kirjan ansiota on ainakin se, että nyt tiedän, ettei Neumannin ura alkanutkaan Dingosta, vaan MAC-yhtyettä oli kaavailtu Kulkukissojen lämmittelybändiksi heidän Porin keikalleen ennen Dingon aikoja.

Kaiken kaikkiaan oikein miellyttävä lukukokemus: kirja on sopivan turhanpäiväinen, mutta kuitenkin niin kiinnostava, että se tuli luettua varsin nopeasti. Erityismaininta myös hyvälle ja huumoripitoiselle kuvitukselle.

Jos jotain haluaisin muuttaa, niin ehkä käsittelyn alkuajankohdan: Kun nytvain todetaan, että tammikuussa 1977 oli jo jonkin aikaa Helsingissä ollut fiftareita, niin ainakin minua kiinnostaa, että mistä lähtien? Mistä kaikki alkoi ja kuka on Suomen ensimmäinen diini? Mutta nuo ovat lopulta pikkuasioita.

 

 Readme.fi 2025

 

- Jaakko 

 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...
Lähetä kommentti
Lue lisää