Siirry pääsisältöön

Sami Tabell : Laura on kuollut

Sami Tabellin Laura – on kuollut on psykologinen trilleri, joka kuvaa lapsuuden loppua ja todellisuuden murenemista. (Tämä on tietysti minun tulkintani ja näkökulmani) Tarina alkaa metsästä heräävästä Jessicasta, jonka tie risteää ”Klovni”-hahmon ja uutisissa raportoidun kadonneen tytön kohtalon kanssa.

Kerronnan keskiössä on Jessican, hänen veljensä Kristianin ja arvoituksellisen Lauran välinen jännite. Hylätyn pakettiauton ympärillä pelatut leikit muuttuvat vaarallisiksi valtapeleiksi, joissa identiteetit sekoittuvat ja tunnelma on painostava. Teos käsittelee traumoja ja mieltä tavalla, joka jättää lukijan pohtimaan, onko Laura todellinen henkilö vai kenties vain Jessican psyyken luoma suojamekanismi.

Tabell luo taidokkaasti ahdistavan ilmapiirin hyödyntämällä syksyistä luontoa ja hylättyjä ympäristöjä. Lukija ei voi myöskään olla huomaamatta sitä kontrastia, joka näiden kahden tytön kotien välillä on.

Teoksen erityinen vahvuus on genrelle epätyypillinen, lyyrisen kaunis kieli, joka luo jyrkän kontrastin raadolliselle aiheelle. Kerronta on taitavan kerroksellista, ja juonen ajallinen käsittely epätavallista.

Lyhyehkö, mutta intensiivinen lukukokemus, joka jättää vahvan muistijäljen menetyksestä ja selviytymisestä.

 

Novaliber, 2025

- Juha Heinänen 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jan Haglund : Kraak - mitä lie räpiköintiä

Jan Haglundin Kraak – mitä lie räpiköintiä on omintakeinen, mustan huumorin ja eksistentiaalisen levottomuuden kyllästämä pieni romaani, joka tarkastelee ihmisen ja maailman välistä haurasta suhdetta yhden ajelehtivan päähenkilön kautta. Teos voitti Planeetta 9:n järjestämän "Yllätä meidät 2024" -kirjoituskilpailun — eikä ihme: Haglundin ääni on onnistuu olemaan erottuva. Romaani alkaa arkisesta tilanteesta: mies on muuttanut uuteen asuntoon, ympärillään banaanilaatikoita ja omia ajatuksiaan. Siitä avautuu hitaasti syvempään, absurdin ja todellisuuden rajalla tasapainoilevaan kudokseen, jossa varis toimii sekä hahmon mielen että myyttisen alitajunnan peilinä. Haglund kutoo arkisista havainnoista ja metafyysisestä pyörittelystä kauniin ja tunnistettavan kuvan ihmisen irrallisuudesta. Teksti on täynnä teräviä havaintoja, itseironisia monologeja ja elämän kyllästämää ajatuksenjuoksua, joka paikoin muistuttaa sekä Kaurismäen lakonisuutta että J.D. Salingerin sisäistä puhetta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pertti Lassila : Toinen luonto

Toinen luonto on suomalaisessa kirjallisuudessa mielestäni hieman epätavallinen teos. Romaani kertoo Anjasta ja Jounista: Anja työskentelee vakuustarkastusvirastossa, Jouni on taas... sanoisinko toivottoman arkinen mieshahmo, joka työskentelee verojen, vakuutusten tai muiden sellaisten parissa. He tutustuvat, lähinnä Anjan aloitteesta, ja asiat etenevät. Heidän avioliittonsa solmitaan maistraatissa, ja kirjassa seurataan miten tulevaisuudennäkymät, mahdollisuudet ja unelmat vuosien kuluessa hiljalleen haalistuvat. Elämä jää paljolti arjen, rutiinin ja haaleiden toiveiden varaan.  Heidän yhtymiskohdakseen tulee tottumus. Kontrastia tuovat vielä henkilögallerian ystävät, esimerkiksi Topin ja Pirkon aviopari, jolla ainakin näyttää menevän paljon paremmin. Myös muita menestyvämpiä ja "mielenkiintoisempia" henkilöitä liikkuu tarinassa, mutta loppujen lopuksi ei ole varmaa, onko heidän elämänsä lopulta yhtään sen onnellisempaa.   Itse vierastin ehkä hieman henkilöhahmojen kari...
Lähetä kommentti
Lue lisää