Siirry pääsisältöön

Suvi Rimpiläinen : Humppaympyrä

 Suvi Rimpiläisen uusi novellikokoelma oli ollut lukulistalla jo tovin. Hyvässä muistissa on jo aiemmin lukemani Hiljaiset hiihtäjät, jonka novellien yhteinen - tosin melko löyhä - nimittäjä oli pieru. 

Sama rempseä tyyli jatkuu. Teksti on rehellisesti pohjoisen suomen murteella kirjoitettua elävää ja vilkasta dialogia. Tällä kertaa tarinoiden yhteinen nimittäjä on autioituva maaseutu. Jonkinlainen ilkikurisuus on tässä teoksessa käsinkosketeltavaa, mikä ainakin minulle on ihan mukava tarttumapinta. Hahmot ovat akkoja ja ukkoja, jössiköitä, emäntiä ja isäntiä. Tosin mukana on kyllä nuorisoakin, joka vaikuttaa olevan varsin samanlaista niin Helsingissä kuin maallakin.

Sisältö on rikasta ja ennen kaikkea mielikuvituksellista. Tarinat ovat sopivan kokoisia ja niihin on helppo samaistua. Kielellistä taituruuttakin löytyy, vaikka tässä tapauksessa murteellisuus viekin ehkä lukijan päähuomion.

Voin kuitenkin turvallisin mielin sanoa, että tämä kirja oli erittäin miellyttävä lukukokemus. Rimpiläisen taidokas ja omaperäinen tyyli kantaa hyvin ja virkistää mieltä! 

Niin, mikä ihmeen humppaympyrä?  Sekin kyllä selviää kun avaat kirjan ja tutustut näihin mainioihin tarinoihin.

 

Kustantaja: Planeetta 9, 2025

 

- Juha Heinänen

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sylvain Neuvel : Uinuvat jättiläiset

 "Uinuvat jättiläiset" on kanadalaisen kirjailijan Sylvain Neuvel in kirjoittama science fiction -romaani, joka on Themis-kansiot-sarjan ensimmäinen osa. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 2016, ja se on käännetty suomeksi vuonna 2017 Tarina alkaa, kun 11-vuotias Rose löytää valtavan metallisen, valoa hohtavan käden maahan kaivetusta montusta. 17 vuotta myöhemmin aikuiseksi kasvanut Rose kokoaa tiimin etsimään lisää metallisia "ruumiinosia" eri puolilta maailmaa. Löydetyistä osista muodostuu jättiläismäinen patsas, jonka alkuperää ja käyttötarkoitusta tiimi pyrkii selvittämään Kirjassa on heti yksi seikka, joka mielestäni onnistuneesti erottaa sen suurimmasta osasta perinteistä kaunokirjallisuutta: koko tarina on toteutettu haastattelupöytäkirjoina, joissa haastattelijan roolissa oleva henkilö edustaa tavallaan kirjan toista päähenkilöä, Rosen ohella. Tämä on vallan nerokas kerrontatapa, johon en ole törmännyt aikaisemmin. Ongelma on vain, että kirjan puoliväli...
Lähetä kommentti
Lue lisää