Siirry pääsisältöön

Pirkko Saisio : Suliko

Pirkko Saision uusin romaani on syvällinen ja runollinen tutkielma vallasta, valinnoista ja ihmisyydestä. Kirja sijoittuu ikääntyvän diktaattorin mielenmaisemaan, jossa tämä yksinvaltias käy läpi menneisyyttään ja muistojaan. Tarina kysyy, kuinka oikeudenmukaisuudesta ja idealismista kasvava nuorukainen voi päätyä diktaattoriksi, ja onko yksilön valinnoilla lopulta merkitystä tai vapaata tahtoa.

Romaanin keskeiset teemat pyörivät vallan ja rakkauden illuusion ympärillä. Saision teksti siirtyy takaumien kautta päähenkilön lapsuuteen, nuoruuteen ja voimakkaimpien aikojen hetkiin, jolloin ratkaisevat valinnat on tehty. Kirja herättää kysymyksiä siitä, miten nämä valinnat voivat johtaa täysin päinvastaisiin tuloksiin kuin alkuperäinen tarkoitus, ja pohdituttaa, onko rakkaus tai idealismi lopulta vain illuusio. *Suliko* itsessään, mysteerihahmo, symboloi näitä kaipauksen ja menetyksen teemoja, joihin päähenkilö palaa toistuvasti.

"Suliko" on yhtä aikaa raaka ja herkkä kuvaus inhimillisestä heikkoudesta ja vallan korruptoivasta vaikutuksesta. Saisio onnistuu luomaan myyttisen ja ajattoman kertomuksen, joka syventyy niin yksilön sisäiseen kamppailuun kuin laajempiin filosofisiin kysymyksiin.

Teos on saanut kiitosta erityisesti sen runollisesta ja moniulotteisesta kerronnasta, joka yhdistää myyttejä ja psykologista syväluotausta ajattomiin vallan ja vastuun kysymyksiin.

 

Kustantaja: Siltala 2024

 

Juha Heinänen


 

 

 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jan Haglund : Kraak - mitä lie räpiköintiä

Jan Haglundin Kraak – mitä lie räpiköintiä on omintakeinen, mustan huumorin ja eksistentiaalisen levottomuuden kyllästämä pieni romaani, joka tarkastelee ihmisen ja maailman välistä haurasta suhdetta yhden ajelehtivan päähenkilön kautta. Teos voitti Planeetta 9:n järjestämän "Yllätä meidät 2024" -kirjoituskilpailun — eikä ihme: Haglundin ääni on onnistuu olemaan erottuva. Romaani alkaa arkisesta tilanteesta: mies on muuttanut uuteen asuntoon, ympärillään banaanilaatikoita ja omia ajatuksiaan. Siitä avautuu hitaasti syvempään, absurdin ja todellisuuden rajalla tasapainoilevaan kudokseen, jossa varis toimii sekä hahmon mielen että myyttisen alitajunnan peilinä. Haglund kutoo arkisista havainnoista ja metafyysisestä pyörittelystä kauniin ja tunnistettavan kuvan ihmisen irrallisuudesta. Teksti on täynnä teräviä havaintoja, itseironisia monologeja ja elämän kyllästämää ajatuksenjuoksua, joka paikoin muistuttaa sekä Kaurismäen lakonisuutta että J.D. Salingerin sisäistä puhetta....

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Pertti Lassila : Toinen luonto

Toinen luonto on suomalaisessa kirjallisuudessa mielestäni hieman epätavallinen teos. Romaani kertoo Anjasta ja Jounista: Anja työskentelee vakuustarkastusvirastossa, Jouni on taas... sanoisinko toivottoman arkinen mieshahmo, joka työskentelee verojen, vakuutusten tai muiden sellaisten parissa. He tutustuvat, lähinnä Anjan aloitteesta, ja asiat etenevät. Heidän avioliittonsa solmitaan maistraatissa, ja kirjassa seurataan miten tulevaisuudennäkymät, mahdollisuudet ja unelmat vuosien kuluessa hiljalleen haalistuvat. Elämä jää paljolti arjen, rutiinin ja haaleiden toiveiden varaan.  Heidän yhtymiskohdakseen tulee tottumus. Kontrastia tuovat vielä henkilögallerian ystävät, esimerkiksi Topin ja Pirkon aviopari, jolla ainakin näyttää menevän paljon paremmin. Myös muita menestyvämpiä ja "mielenkiintoisempia" henkilöitä liikkuu tarinassa, mutta loppujen lopuksi ei ole varmaa, onko heidän elämänsä lopulta yhtään sen onnellisempaa.   Itse vierastin ehkä hieman henkilöhahmojen kari...