Siirry pääsisältöön

Noora Vallinkoski : Koneen pelko

Noora Vallinkosken romaani Koneen pelko on koskettava kuvaus työläisperheen elämästä Suomessa teollisuuden murroksen aikana. Kirja seuraa päähenkilöä, joka kasvaa teollisuuskaupungin laitamilla sijaitsevassa lähiössä, jota kutsutaan Aukoksi. Aukko on paikka, jossa perinteiset arvot ja käsitykset työstä törmäävät muuttuvaan maailmaan, jossa koneet korvaavat ihmisiä. Vallinkoski kuvaa tarkasti, miten eri taustat vaikuttavat ihmisten elämään ja mahdollisuuksiin. Kirjan kieli on elävä ja värikäs, ja se välittää hyvin hahmojen tunteita ja ajatuksia. Päähenkilön, Johannan, omaa intiimiä yksityiselämää avataan poikkeuksellisenkin rohkeasti. Kirjailijan käyttämä kieli on omaperäistä ja se on ehdottomasti yksi teoksen vahvuuksista. Romaani tarjoaa myös kiinnostavan kuvan 1990-luvun Suomesta ja sen muutoksista. Jotkut sivuhahmot jäävät kuitenkin hieman pintapuolisiksi.

Vaikka romaanin tempo saattaa paikoin tuntua hitaalta, sen rakentama maailman ja tunnelma ovat vaikuttavia. Kokonaisuutena "Koneen pelko" on onnistunut teos, joka jättää pysyvän jäljen lukijan mieleen ja pakottaa kysymään, missä määrin koneet hallitsevat jo nyt elämäämme – ja pitäisikö meidän olla siitä huolissamme.

Teos on tärkeä lisä suomalaiseen kaunokirjallisuuteen. Se on romaani, joka jää mieleen ja herättää keskustelua. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista teemoista ja suomalaisesta nykykirjallisuudesta.

 

Atena 2022

- Jouni



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...

Stephen Hawking : Minun lyhyt historiani

Stephen Hawkingin muistelmateos Minun lyhyt historian i (My Brief History) on kompakti kirja - ainoastaan 124 sivua, joista neljännes on valokuvia. Hawking kuvaa elämänkulkuaan napakasti ja melko varovaisin sanankääntein. Varhaisvuodet ja nuoruusaika tulevat käsitellyiksi pikaisesti, kun taas opiskelu ja tutkijanura saavat suhteellisesti enemmän tilaa. Omia tunteitaan tai ALS-sairauden henkilökohtaisia vaikutuksia Hawking käsittelee hyvin niukkasanaisesti, ja perhesuhteita sivutaan vain lyhyesti. Kirja antaakin kuvan erittäin järkiperäisestä ja objektiivisesta persoonasta, joka pitää lukijan etäällä syvimmistä sisäisistä kokemuksistaan. Teoksen parhaita osuuksia ovat ne kohdat, joissa Hawking avaa tutkimustyönsä ydintä: mustia aukkoja, alkuräjähdystä, imaginaariaikaa ja rajattomuusehtoa. Ne on esitetty ytimekkäästi, vaikka sisältö voi osoittautua haastavaksi sellaisille lukijoille, joilla ei ole ennestään kosketuspintaa fysiikkaan tai kosmologiaan. Hawkingin taito tehdä tiedettä ymmä...