Siirry pääsisältöön

Sylvain Neuvel : Uinuvat jättiläiset

 "Uinuvat jättiläiset" on kanadalaisen kirjailijan Sylvain Neuvelin kirjoittama science fiction -romaani, joka on Themis-kansiot-sarjan ensimmäinen osa. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 2016, ja se on käännetty suomeksi vuonna 2017
Tarina alkaa, kun 11-vuotias Rose löytää valtavan metallisen, valoa hohtavan käden maahan kaivetusta montusta. 17 vuotta myöhemmin aikuiseksi kasvanut Rose kokoaa tiimin etsimään lisää metallisia "ruumiinosia" eri puolilta maailmaa. Löydetyistä osista muodostuu jättiläismäinen patsas, jonka alkuperää ja käyttötarkoitusta tiimi pyrkii selvittämään

Kirjassa on heti yksi seikka, joka mielestäni onnistuneesti erottaa sen suurimmasta osasta perinteistä kaunokirjallisuutta: koko tarina on toteutettu haastattelupöytäkirjoina, joissa haastattelijan roolissa oleva henkilö edustaa tavallaan kirjan toista päähenkilöä, Rosen ohella. Tämä on vallan nerokas kerrontatapa, johon en ole törmännyt koskaan aikaisemmin. Ongelma on vain, että kirjan puolivälin paikkeilla se alkaa suoraan sanoen tuntua yksitoikkoiselta ja puuduttavalta, onneksi ei kuitenkaan niin paljon, että kirja pitäisi lopettaa kesken. Ja kieltämättä tällainen kerrontatyyli mahdollistaa tarinan nopean etenemisen ja keskittymisen olennaisiin tapahtumiin
 

Kirja kohtaa tietysti perinteisiä tieteiskirjallisuuden haasteita, joista uskottavuus ei ole pienin: miksi ihmeessä muinaiset eilienit olisivat tehneet ihmistä muistuttavia (tai itseään, kuten ilmeisesti tässä tapauksessa) jättiläisrobotteja? Miksi ei vain muuten tehokkaita taistelukoneita? Miksi juuri tällainen valinta ja niin edelleen. Toisaalta, kun kirjaiija vilauttaa ideaa, että kenties muinaiset kulttuurit ovatkin kuvailleet juuri näitä jättiläisiä ja kenties ne voisivat olla jopa Antiikin jumalien esikuvia, on kyseessä kieltämättä omaperäinen oivallus.

Kirja ei ole mikään mestariteos, mutta omaperäinen ja uudenlainen idea toteuttaa se haastattelupöytäkirjojen muodossa kyllä pelastaa aika paljon. Ilman tätä nerokasta ratkaisua se voisi hukkua täysin lapsille ja nuorille suunnattujen scifi-seikkailujen massaan.

 

Like 2018

Suomentanut Juha Ahokas 

- Lennart

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki : Mirabilis

Anni Kytömäen Mirabilis  on mielenkiintoinen ja omaperäinen teos, joka käsittelee yksilön kokemusta muuttuvassa ja usein arvaamattomassa maailmassa. Kytömäki on tunnettu lyyrisestä tyylistään ja herkästä kielenkäytöstään, ja Mirabilis ei petä tässä suhteessa. Teos yhdistelee proosaa ja runollista ilmaisua, luoden tekstille unenomaista ja maagista tunnelmaa. Mielestäni teoksen suurin yksittäinen vahvuus on sen kieli. Kirjailija tuottaa erittäin kuvallista ja ilmaisuvoimaista tekstiä, joka houkuttelee lukijan syvemmälle tarinaan. Hänen tapansa kuvata tunteita ja tunnelmia on hienovarainen, ja monet lauseet jäävät mieleen vahvan visuaalisuutensa ja symboliikkansa vuoksi. Kirja ei kuitenkaan ole nopealukuinen, vaan se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä, sillä jokainen sana tuntuu harkitulta. 1800-luvun nälkävuosiin sijoittuva teos sisältää runsaasti symboliikkaa, joka avautuu eri tavalla riippuen lukijan omista tulkinnoista. Teoksen maailma on täynnä salaperäisiä elementtejä, jotka h...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eppu Nuotio : Myrkkykeiso

Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan avausteos nyt Arvioissa. Kyseessä on oikeastaan ihan tyylipuhdas dekkari, vieläpä Agatha Christien henkeen (vrt. Neiti Marple). Mutta on se toki paljon muutakin. Varsinaiseen juoneen sen enempää puuttumatta voin todeta ainakin seuraavaa: Tuoreita kielikuvia ja vetovoimaista kieltä. Kiinnostavia ja myös melko uskottavia henkilöhahmoja. Henkilögalleria oli omaan makuuni kuitenkin hieman turhan runsas. Piti pinnistellä, että muisti kuka olikaan Jenni ja Sini, tämä toki helpottui siinä kirjan puolivälin paikkeilla. Kirja oli mukaansatempaava, ja olisin vallan hyvin voinut lukea pidemmänkin version tästä tarinasta, sillä mielestäni tarina oli hieman ohut. Vanhaa kunnon "kuka teki murhan" -dekkaria tästä kuitenkin löytää, eikä lainkaan hassummin toteutettuna. Otava 2017   - Juha Heinänen
Lähetä kommentti
Lue lisää