Siirry pääsisältöön

Sylvain Neuvel : Uinuvat jättiläiset

 "Uinuvat jättiläiset" on kanadalaisen kirjailijan Sylvain Neuvelin kirjoittama science fiction -romaani, joka on Themis-kansiot-sarjan ensimmäinen osa. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 2016, ja se on käännetty suomeksi vuonna 2017
Tarina alkaa, kun 11-vuotias Rose löytää valtavan metallisen, valoa hohtavan käden maahan kaivetusta montusta. 17 vuotta myöhemmin aikuiseksi kasvanut Rose kokoaa tiimin etsimään lisää metallisia "ruumiinosia" eri puolilta maailmaa. Löydetyistä osista muodostuu jättiläismäinen patsas, jonka alkuperää ja käyttötarkoitusta tiimi pyrkii selvittämään

Kirjassa on heti yksi seikka, joka mielestäni onnistuneesti erottaa sen suurimmasta osasta perinteistä kaunokirjallisuutta: koko tarina on toteutettu haastattelupöytäkirjoina, joissa haastattelijan roolissa oleva henkilö edustaa tavallaan kirjan toista päähenkilöä, Rosen ohella. Tämä on vallan nerokas kerrontatapa, johon en ole törmännyt aikaisemmin. Ongelma on vain, että kirjan puolivälin paikkeilla se alkaa suoraan sanoen tuntua yksitoikkoiselta ja puuduttavalta, onneksi ei kuitenkaan niin paljon, että kirja pitäisi lopettaa kesken. Ja kieltämättä tällainen kerrontatyyli mahdollistaa tarinan nopean etenemisen ja keskittymisen olennaisiin tapahtumiin
 

Kirja kohtaa tietysti perinteisiä tieteiskirjallisuuden haasteita, joista uskottavuus ei ole pienin: miksi ihmeessä muinaiset eilienit olisivat tehneet ihmistä muistuttavia (tai itseään, kuten ilmeisesti tässä tapauksessa) jättiläisrobotteja? Miksi ei vain muuten tehokkaita taistelukoneita? Miksi juuri tällainen valinta ja niin edelleen. Toisaalta, kun kirjaiija vilauttaa ideaa, että kenties muinaiset kulttuurit ovatkin kuvailleet juuri näitä jättiläisiä ja kenties ne voisivat olla jopa Antiikin jumalien esikuvia, on kyseessä kieltämättä omaperäinen oivallus.

Kirja ei ole mikään mestariteos, mutta omaperäinen ja uudenlainen idea toteuttaa se haastattelupöytäkirjojen muodossa kyllä pelastaa aika paljon. Ilman tätä nerokasta ratkaisua se voisi hukkua täysin lapsille ja nuorille suunnattujen scifi-seikkailujen massaan.

 

Like 2018

Suomentanut Juha Ahokas 

- Lennart

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stephen Hawking : Minun lyhyt historiani

Stephen Hawkingin muistelmateos Minun lyhyt historian i (My Brief History) on kompakti kirja - ainoastaan 124 sivua, joista neljännes on valokuvia. Hawking kuvaa elämänkulkuaan napakasti ja melko varovaisin sanankääntein. Varhaisvuodet ja nuoruusaika tulevat käsitellyiksi pikaisesti, kun taas opiskelu ja tutkijanura saavat suhteellisesti enemmän tilaa. Omia tunteitaan tai ALS-sairauden henkilökohtaisia vaikutuksia Hawking käsittelee hyvin niukkasanaisesti, ja perhesuhteita sivutaan vain lyhyesti. Kirja antaakin kuvan erittäin järkiperäisestä ja objektiivisesta persoonasta, joka pitää lukijan etäällä syvimmistä sisäisistä kokemuksistaan. Teoksen parhaita osuuksia ovat ne kohdat, joissa Hawking avaa tutkimustyönsä ydintä: mustia aukkoja, alkuräjähdystä, imaginaariaikaa ja rajattomuusehtoa. Ne on esitetty ytimekkäästi, vaikka sisältö voi osoittautua haastavaksi sellaisille lukijoille, joilla ei ole ennestään kosketuspintaa fysiikkaan tai kosmologiaan. Hawkingin taito tehdä tiedettä ymmä...
Lähetä kommentti
Lue lisää