Siirry pääsisältöön

DORIAN GRAYN MUOTOKUVA - OSCAR WILDE

Tuomme vaihteeksi valokeilaan erään maailmankirjallisuuden klassikon, nimittäin Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan (The Picture of Dorian Gray). Aikanaan 1800-luvun lopussa teos edusti modernia kirjallisuutta, ja Wilde on ollut monen kirjailijan tärkeä esikuva meidän päiviimme saakka. 


Kertomuksen keskiössä on nuori, komea ja rikas Dorian, josta hänen ystäväpiiriinsä kuuluva taiteilija haluaa maalata muotokuvan. Kuvasta tulee upea, mutta Dorian huomaa siinä jotain outoa - maalaus tuntuu muuttuvan ajan saatossa. Dorian elää villiä nuoruuttaan, nauttii elämästä mutta kokee myös murhetta ja kohtalokkaita hetkiä. Muotokuvan hän piilottaa ullakolle.

Tarina on itsessään mielikuvituksellinen, mutta varsinainen kokemus tässä teoksessa on kuitenkin kirjailijan ilmaisu. Ei ole mitenkään ihme, että kyseessä on merkkiteos. Kieli on kaunista, runollista ja puhuttelevaa, ja kestänyt ihmeen hyvin myös aikaa. Jos haluat tutustua klassikkoteokseen, niin tässä on yksi hyvä vaihtoehto.

- Jaakko

Muualla sanottua:
Dorian Grayn muotokuvaa on vaikea lukea ajattelematta Oscar Wilden omaa elämää. Irlannissa syntynyt Wilde osoitti älynsä ja lahjakkuutensa jo nuorena ja muutti 20-vuotiaana Oxfordiin opiskelemaan. Wilde oli oman aikansa julkkis, seurapiirien ylistämä ja juhlima keikari ja pisteliäs älykkö, joka ei jättänyt käyttämättä yhtään tilaisuutta arvostella viktoriaanisen ajan ahdasmielisyyttä ja kaksinaismoraalia. Wilde oli taidekriitikko ja eseisti ja hän julkaisi runoja, satuja, novelleja. Dorian Grayn muotokuva on hänen ainoa romaaninsa. Omana aikanaan suosituin hän oli näytelmäkirjailijana.

kirsinbookclub.com​

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kreisland - Rosa Liksom

Komä olin tämä kirjhan lukenuh, ni mul oli ihan pöljähtäny olo ja miethin et mitäs nyh?. 360 sivua meän kieltä ja lapin murretta Impi Agafiinan, Juho Gabrielin ja muiden hieman äkkiväärien hahmojen suusta putosi kyllä alkukangertelujen jälkeen yllättävän helposti ja alkoi tuntua varsin kotoisalta. Itse kirjaa voisi yhdellä sanalla kuvailla: kreisi! Niinkuin nimikin antaa ymmärtää.  Mitä tässä kirjassa sitten oikein tapahtuu? Se on ns. moniääninen romaani Suomen kohtalokkaista vuosikymmenistä (1920 - 1950) ja vaihtoehtoisesta historiasta. Samalla se on myös rakkaustarina, tai ainakin tarina, kahden ihmisen kohtaamisesta; toinen on suuna päänä ympäri maailmaa kohkaava tapaus ja toinen miettii vuosikymmenet lähinnä, että mitkä kintaat käteensä laittaisi. Siinä sopassa on mukana niin suon keskeltä löydetty Impi Agafiina, piruna syntynyt Juho Gabriel, laivanvarustaja Wallenius ja hänen frouvansa - Impin ottovanhemmat - kuin monta muutakin mehukasta hahmoa. Tarina etenee Pohjolan korpimetsis

Lapsuuteni Kekkoslovakia - Kari Harakka

Kummallinen kirja joka kolahti minulle! Odotin jotain poliittista ja tunkkaista dokumentin muotoon kirjoitettua selontekoa, mutta eteeni avautui sen sijaan lyyrinen mutta samalla humoristinen, omalaatuinen teos. Tarina alkaa kuvauksella "Taivaan hanhesta" joka lentää Euroopan halki etsien parempaa pesäpaikkaa ja lopulta päätyy Suom.. siis Kekkoslovakian kauniisiin järvimaisemiin.  Ensin kuvaillaan tätä kylmän sodan ajan maailmaa ja tilannetta ja sen taustaa, mikä ja miksi on Kekkoslovakia. "Kekkonen antaa Brezukalle kielipusun, mutta ovelana kettuna hänellä on käsi selän takana ja siinä sormet ristissä". Kekkoslovakia on kaikesta huolimatta länsimaa: "Meilläkin on länsiautoja ja meilläkin katsellaan ihaillen taivaan korkeuksissa kikattavaa Marilyn-jumalatarta". Mutta pian mukaan astuu sitten tarinan päähenkilö, Antero. Vuonna 1968 hän syntyy tavalliseen työläisperheeseen jonnekin Etelä-Suomessa. Anteron kotikaupunkia ei missään kerrota, mutta tietyt viitta

Supernaiivi - Erlend Loe

Aivan ensin tulee hieman hämmentynyt olo: siis voiko kirjan kirjoittaa näinkin? Mutta pian tämä hassu pieni kirja vie mukanaan. Kirjan päähenkilö on nuori yliopistossa opiskeleva mies, joka potee jonkinlaista eksistentiaalista kriisiä elämässään, kaikki tuntuu turhalta ja merkityksettömältä. Mutta sitten hän ostaa punaisen pallon, jota pompottelee seinää vasten. Ja pian sen jälkeen hän ostaa hakka-lelun.  (Hakka on sellainen pienten lasten lelu, jossa puupuikkoja hakataan pienellä leluvasaralla reikiin - uutta tietoa ainakin minulle). Hän tutustuu myös Börreen, pieneen leikkikouluikäiseen poikaan. Lisäksi hän löytää tyttöystävän. Kirja on erinomaisen persoonallisesti preesensiin kirjoitettua tajunnan virtaa. Lyhyitä lauseita, kuin lyhyitä tajunnan välähdyksiä. Hieman naiivi tosiaan, mutta älykkäällä tavalla. Ja parhaimmillaanhan elämäkin on naiivia. Kyllä Supernaiivi on hyvä kirja. Kyseessä on norjalaisen  Erlend Loen  ensimmäinen menestyskirja. Suosittelen varauksetta. Kustantaja: Lik