Siirry pääsisältöön

DORIAN GRAYN MUOTOKUVA - OSCAR WILDE

Tuomme vaihteeksi valokeilaan erään maailmankirjallisuuden klassikon, nimittäin Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvan (The Picture of Dorian Gray). Aikanaan 1800-luvun lopussa teos edusti modernia kirjallisuutta, ja Wilde on ollut monen kirjailijan tärkeä esikuva meidän päiviimme saakka. 


Kertomuksen keskiössä on nuori, komea ja rikas Dorian, josta hänen ystäväpiiriinsä kuuluva taiteilija haluaa maalata muotokuvan. Kuvasta tulee upea, mutta Dorian huomaa siinä jotain outoa - maalaus tuntuu muuttuvan ajan saatossa. Dorian elää villiä nuoruuttaan, nauttii elämästä mutta kokee myös murhetta ja kohtalokkaita hetkiä. Muotokuvan hän piilottaa ullakolle.

Tarina on itsessään mielikuvituksellinen, mutta varsinainen kokemus tässä teoksessa on kuitenkin kirjailijan ilmaisu. Ei ole mitenkään ihme, että kyseessä on merkkiteos. Kieli on kaunista, runollista ja puhuttelevaa, ja kestänyt ihmeen hyvin myös aikaa. Jos haluat tutustua klassikkoteokseen, niin tässä on yksi hyvä vaihtoehto.

- Jaakko

Muualla sanottua:
Dorian Grayn muotokuvaa on vaikea lukea ajattelematta Oscar Wilden omaa elämää. Irlannissa syntynyt Wilde osoitti älynsä ja lahjakkuutensa jo nuorena ja muutti 20-vuotiaana Oxfordiin opiskelemaan. Wilde oli oman aikansa julkkis, seurapiirien ylistämä ja juhlima keikari ja pisteliäs älykkö, joka ei jättänyt käyttämättä yhtään tilaisuutta arvostella viktoriaanisen ajan ahdasmielisyyttä ja kaksinaismoraalia. Wilde oli taidekriitikko ja eseisti ja hän julkaisi runoja, satuja, novelleja. Dorian Grayn muotokuva on hänen ainoa romaaninsa. Omana aikanaan suosituin hän oli näytelmäkirjailijana.

kirsinbookclub.com​

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...

Stephen Hawking : Minun lyhyt historiani

Stephen Hawkingin muistelmateos Minun lyhyt historian i (My Brief History) on kompakti kirja - ainoastaan 124 sivua, joista neljännes on valokuvia. Hawking kuvaa elämänkulkuaan napakasti ja melko varovaisin sanankääntein. Varhaisvuodet ja nuoruusaika tulevat käsitellyiksi pikaisesti, kun taas opiskelu ja tutkijanura saavat suhteellisesti enemmän tilaa. Omia tunteitaan tai ALS-sairauden henkilökohtaisia vaikutuksia Hawking käsittelee hyvin niukkasanaisesti, ja perhesuhteita sivutaan vain lyhyesti. Kirja antaakin kuvan erittäin järkiperäisestä ja objektiivisesta persoonasta, joka pitää lukijan etäällä syvimmistä sisäisistä kokemuksistaan. Teoksen parhaita osuuksia ovat ne kohdat, joissa Hawking avaa tutkimustyönsä ydintä: mustia aukkoja, alkuräjähdystä, imaginaariaikaa ja rajattomuusehtoa. Ne on esitetty ytimekkäästi, vaikka sisältö voi osoittautua haastavaksi sellaisille lukijoille, joilla ei ole ennestään kosketuspintaa fysiikkaan tai kosmologiaan. Hawkingin taito tehdä tiedettä ymmä...