Siirry pääsisältöön

JANNE KUUTIO - ELMER DIKTONIUS

 

Kirja ulkoasultaankin kuin puuta

Kun kirjan nimi on "Janne Kuutio - Puupiirros sanoin", Kirjailija joku "Diktonius", mitä voisi epäillä nimimerkiksi ja kirjan kansi sen näköinen, ettei sitä Pudasjärven kunnankirjastossa ole kukaan avannut ainakaan viiteenkymmeneen vuoteen, niin siinähän on tapaus, johon Arviot.net ei voi olla tutustumatta!


Ja varsinaista herkkua tulee vastaan heti ensi sivuilla. Käy ilmi että Janne Kuutio syntyy 1800-luvun lopulla Helsingin työväenluokkaan. Elää renkinä ja satamajätkänä ja joutuuu mukaan sisällissotaan punaisten puolelle, missä hänelle on vähällä käydä köpelösti, mutta kuin Fenix-lintu tuhkasta, nousee myös Janne pirtukuninkaaksi - tai ainakin pirtuprinssiksi - kieltolain aikaan. Myöhemmin Janne on vielä muilutusautossa, mutta ei suinkaan muilutettavana.


Vuonna 1946 julkaistu (ruotsinkielinen Janne Kubik jo 1932) Janne Kuutio on hämmästyttävä kirja. Saman aikaisesti hyvin moderni  ja hyvin vanhanaikainen. 

​Kerronta on nykylukijalle hieman vaikeaa ja raskasta, välimerkkejä kuten puolipistettä ja ajatusviivaa on viljelty paljon, mutta kun rytmiin pääsee kiinni, niin tarinan voi lukea vaikka yhdessä illassa. Joka luvun lopussa on kirjailijan oma selostus tapahtumista ja niiden tausoista.

Ja kuka kumma sen on kirjoittanut? Elmer Diktonius oli suomenruotsalainen kirjailija ja juuri Janne Kuutiota pidetään ensimmäisenä suomalaisena modernina romaanina. Hän on itse suomentanut kirjan.

Herkullinen, puolifilosofinen, humoristinen ja riipaisevan inhimillinen tarina. Yksi tämän joulukuun kohokohdista.

Muualla sanottua:

Kirjan rakenne on omalaatuinen ja se on yksi kokeellisimmista Suomessa
kirjoitetuista romaaneista. Elmer Diktonius kirjoitti modernismin tyylin
mukaisesti. Diktonius kommentoi kirjan tapahtumia aina lukujen lopussa.
Kirjailija suhtautuu ironiseen sävyyn Jannen edesottamuksiin. Kerronnan
visuaalisuus ja auditiivisuus ovat keinoja tavoittaa tilanteen luonne
niin, että se ilmentää samalla Jannen ja yleensäkin raskasta työtä
tekevien ihmisten elämää ja kokemuksia. Satamatyön kuvaus on kuin
modernistinen maalaus, jossa ekspressionistiset, futuristiset ja
kubistiset piirteet yhdistyvät visuaaliseksi kokonaiskentäksi.

Janne Kuutiolla on merkittävä paikka suomalaisen proosan historiassa,
mutta se on iästään huolimatta edelleen hyvin tuoreen tuntuinen.
Diktoniuksen itsensä muokkaama suomenkielinen laitos on saanut
säestäjäkseen Tapio Tapiovaaran hienon kuvituksen. Sanallisen
puupiirroksen seurana kuvallisia puupiirroksia. Janne Kuutiota voi
suositella hyvin lämpimästi kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville.

(Lähde: Wikipedia)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...