Siirry pääsisältöön

JANNE KUUTIO - ELMER DIKTONIUS

 

Kirja ulkoasultaankin kuin puuta

Kun kirjan nimi on "Janne Kuutio - Puupiirros sanoin", Kirjailija joku "Diktonius", mitä voisi epäillä nimimerkiksi ja kirjan kansi sen näköinen, ettei sitä Pudasjärven kunnankirjastossa ole kukaan avannut ainakaan viiteenkymmeneen vuoteen, niin siinähän on tapaus, johon Arviot.net ei voi olla tutustumatta!


Ja varsinaista herkkua tulee vastaan heti ensi sivuilla. Käy ilmi että Janne Kuutio syntyy 1800-luvun lopulla Helsingin työväenluokkaan. Elää renkinä ja satamajätkänä ja joutuuu mukaan sisällissotaan punaisten puolelle, missä hänelle on vähällä käydä köpelösti, mutta kuin Fenix-lintu tuhkasta, nousee myös Janne pirtukuninkaaksi - tai ainakin pirtuprinssiksi - kieltolain aikaan. Myöhemmin Janne on vielä muilutusautossa, mutta ei suinkaan muilutettavana.


Vuonna 1946 julkaistu (ruotsinkielinen Janne Kubik jo 1932) Janne Kuutio on hämmästyttävä kirja. Saman aikaisesti hyvin moderni  ja hyvin vanhanaikainen. 

​Kerronta on nykylukijalle hieman vaikeaa ja raskasta, välimerkkejä kuten puolipistettä ja ajatusviivaa on viljelty paljon, mutta kun rytmiin pääsee kiinni, niin tarinan voi lukea vaikka yhdessä illassa. Joka luvun lopussa on kirjailijan oma selostus tapahtumista ja niiden tausoista.

Ja kuka kumma sen on kirjoittanut? Elmer Diktonius oli suomenruotsalainen kirjailija ja juuri Janne Kuutiota pidetään ensimmäisenä suomalaisena modernina romaanina. Hän on itse suomentanut kirjan.

Herkullinen, puolifilosofinen, humoristinen ja riipaisevan inhimillinen tarina. Yksi tämän joulukuun kohokohdista.

Muualla sanottua:

Kirjan rakenne on omalaatuinen ja se on yksi kokeellisimmista Suomessa
kirjoitetuista romaaneista. Elmer Diktonius kirjoitti modernismin tyylin
mukaisesti. Diktonius kommentoi kirjan tapahtumia aina lukujen lopussa.
Kirjailija suhtautuu ironiseen sävyyn Jannen edesottamuksiin. Kerronnan
visuaalisuus ja auditiivisuus ovat keinoja tavoittaa tilanteen luonne
niin, että se ilmentää samalla Jannen ja yleensäkin raskasta työtä
tekevien ihmisten elämää ja kokemuksia. Satamatyön kuvaus on kuin
modernistinen maalaus, jossa ekspressionistiset, futuristiset ja
kubistiset piirteet yhdistyvät visuaaliseksi kokonaiskentäksi.

Janne Kuutiolla on merkittävä paikka suomalaisen proosan historiassa,
mutta se on iästään huolimatta edelleen hyvin tuoreen tuntuinen.
Diktoniuksen itsensä muokkaama suomenkielinen laitos on saanut
säestäjäkseen Tapio Tapiovaaran hienon kuvituksen. Sanallisen
puupiirroksen seurana kuvallisia puupiirroksia. Janne Kuutiota voi
suositella hyvin lämpimästi kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville.

(Lähde: Wikipedia)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...

Anni Kytömäki : Mirabilis

Anni Kytömäen Mirabilis  on mielenkiintoinen ja omaperäinen teos, joka käsittelee yksilön kokemusta muuttuvassa ja usein arvaamattomassa maailmassa. Kytömäki on tunnettu lyyrisestä tyylistään ja herkästä kielenkäytöstään, ja Mirabilis ei petä tässä suhteessa. Teos yhdistelee proosaa ja runollista ilmaisua, luoden tekstille unenomaista ja maagista tunnelmaa. Mielestäni teoksen suurin yksittäinen vahvuus on sen kieli. Kirjailija tuottaa erittäin kuvallista ja ilmaisuvoimaista tekstiä, joka houkuttelee lukijan syvemmälle tarinaan. Hänen tapansa kuvata tunteita ja tunnelmia on hienovarainen, ja monet lauseet jäävät mieleen vahvan visuaalisuutensa ja symboliikkansa vuoksi. Kirja ei kuitenkaan ole nopealukuinen, vaan se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä, sillä jokainen sana tuntuu harkitulta. 1800-luvun nälkävuosiin sijoittuva teos sisältää runsaasti symboliikkaa, joka avautuu eri tavalla riippuen lukijan omista tulkinnoista. Teoksen maailma on täynnä salaperäisiä elementtejä, jotka h...

Eppu Nuotio : Myrkkykeiso

Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan avausteos nyt Arvioissa. Kyseessä on oikeastaan ihan tyylipuhdas dekkari, vieläpä Agatha Christien henkeen (vrt. Neiti Marple). Mutta on se toki paljon muutakin. Varsinaiseen juoneen sen enempää puuttumatta voin todeta ainakin seuraavaa: Tuoreita kielikuvia ja vetovoimaista kieltä. Kiinnostavia ja myös melko uskottavia henkilöhahmoja. Henkilögalleria oli omaan makuuni kuitenkin hieman turhan runsas. Piti pinnistellä, että muisti kuka olikaan Jenni ja Sini, tämä toki helpottui siinä kirjan puolivälin paikkeilla. Kirja oli mukaansatempaava, ja olisin vallan hyvin voinut lukea pidemmänkin version tästä tarinasta, sillä mielestäni tarina oli hieman ohut. Vanhaa kunnon "kuka teki murhan" -dekkaria tästä kuitenkin löytää, eikä lainkaan hassummin toteutettuna. Otava 2017   - Juha Heinänen