Siirry pääsisältöön

JANNE KUUTIO - ELMER DIKTONIUS

 

Kirja ulkoasultaankin kuin puuta

Kun kirjan nimi on "Janne Kuutio - Puupiirros sanoin", Kirjailija joku "Diktonius", mitä voisi epäillä nimimerkiksi ja kirjan kansi sen näköinen, ettei sitä Pudasjärven kunnankirjastossa ole kukaan avannut ainakaan viiteenkymmeneen vuoteen, niin siinähän on tapaus, johon Arviot.net ei voi olla tutustumatta!


Ja varsinaista herkkua tulee vastaan heti ensi sivuilla. Käy ilmi että Janne Kuutio syntyy 1800-luvun lopulla Helsingin työväenluokkaan. Elää renkinä ja satamajätkänä ja joutuuu mukaan sisällissotaan punaisten puolelle, missä hänelle on vähällä käydä köpelösti, mutta kuin Fenix-lintu tuhkasta, nousee myös Janne pirtukuninkaaksi - tai ainakin pirtuprinssiksi - kieltolain aikaan. Myöhemmin Janne on vielä muilutusautossa, mutta ei suinkaan muilutettavana.


Vuonna 1946 julkaistu (ruotsinkielinen Janne Kubik jo 1932) Janne Kuutio on hämmästyttävä kirja. Saman aikaisesti hyvin moderni  ja hyvin vanhanaikainen. 

​Kerronta on nykylukijalle hieman vaikeaa ja raskasta, välimerkkejä kuten puolipistettä ja ajatusviivaa on viljelty paljon, mutta kun rytmiin pääsee kiinni, niin tarinan voi lukea vaikka yhdessä illassa. Joka luvun lopussa on kirjailijan oma selostus tapahtumista ja niiden tausoista.

Ja kuka kumma sen on kirjoittanut? Elmer Diktonius oli suomenruotsalainen kirjailija ja juuri Janne Kuutiota pidetään ensimmäisenä suomalaisena modernina romaanina. Hän on itse suomentanut kirjan.

Herkullinen, puolifilosofinen, humoristinen ja riipaisevan inhimillinen tarina. Yksi tämän joulukuun kohokohdista.

Muualla sanottua:

Kirjan rakenne on omalaatuinen ja se on yksi kokeellisimmista Suomessa
kirjoitetuista romaaneista. Elmer Diktonius kirjoitti modernismin tyylin
mukaisesti. Diktonius kommentoi kirjan tapahtumia aina lukujen lopussa.
Kirjailija suhtautuu ironiseen sävyyn Jannen edesottamuksiin. Kerronnan
visuaalisuus ja auditiivisuus ovat keinoja tavoittaa tilanteen luonne
niin, että se ilmentää samalla Jannen ja yleensäkin raskasta työtä
tekevien ihmisten elämää ja kokemuksia. Satamatyön kuvaus on kuin
modernistinen maalaus, jossa ekspressionistiset, futuristiset ja
kubistiset piirteet yhdistyvät visuaaliseksi kokonaiskentäksi.

Janne Kuutiolla on merkittävä paikka suomalaisen proosan historiassa,
mutta se on iästään huolimatta edelleen hyvin tuoreen tuntuinen.
Diktoniuksen itsensä muokkaama suomenkielinen laitos on saanut
säestäjäkseen Tapio Tapiovaaran hienon kuvituksen. Sanallisen
puupiirroksen seurana kuvallisia puupiirroksia. Janne Kuutiota voi
suositella hyvin lämpimästi kaikille hyvän kirjallisuuden ystäville.

(Lähde: Wikipedia)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...

Anni Kytömäki : Kivitasku

  Kivitasku on Anni Kytömäen toinen romaani. Kyseessä on monikerroksinen ja -ulotteinen sukupolviromaani, joka kuljettaa lukijaa läpi kolmen eri aikakauden ja useiden päähenkilöiden: 1800-luvun Sergein, 1950-luvun Helenan ja 2010-luvun Vekan tarinat limittyvät tarinan edetessä toisiinsa  ja muodostavat taitavasti kudelman, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus heijastavat toisiaan. Tapahtumien maisemina toimivat paitsi suomalaiset metsät ja kalliot, myös Karjala, Neuvostoliitto ja jopa etäinen Pääsiäissaari – kaikki osa ihmisen ja luonnon välistä, universaalia kertomusta. Yksi romaanin tarkastelukulmista - niitä on lukuisia - on sukujen tarinat, vaietut salaisuudet ja traumaattinen perintö, ja miten ne muovaavat yksilön identiteettiä. Menneet teot ja niiden seuraukset kantautuvat nykypäivään, ja henkilöhahmojen kohtalot kietoutuvat osaksi suurempaa, kollektiivista muistia. Identiteetti ei ole yksin omatekoinen, vaan rakentuu osaksi toisten kokemuksia ja valintoja. ...