Siirry pääsisältöön

LAPSUUS - BO CARPELAN

Palaamme taas vaihteeksi käännettyyn suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen, josta tuntuu putoavan helmiä tuon tuostakin.


Bo Carpelan julkaisi yhden viimeisimmistä teoksistaan vuonna 2007. Lapsuus perustuu ilmeisesti melko pitkälle kirjailijan omiin lapsuuskokemuksiin 1930-luvun Helsingissä. Kirjan päähenkilö, Davi, vartuu 30-luvun aikana ja hänen ulkoista ja erityisesti sisäistä elämäänsä kuvataan juuri sopivasti talvisodan syttymisen kynnykselle.

Kirja on tyyliltään lyyrinen. Sitä voisi kutsua jopa proosamuotoon kirjoitetuksi runoksi. Juoni ei kuitenkaan katoa, vaikka pysyykin toisarvoisena ja taka-alalla. Toki maailman tilanteen uhkaavat pilvet ja myös lähiympäristössä tapahtuvat asiat rytmittävät kerrontaa juuri sopivalla tavalla. Kirja on hieno lukukokemus niille, jotka pitävät runollisesta ja herkästä tyylistä. Mikään veijariromaani se ei ole.

Kustantaja: Seven


- Jaakko
Muualla sanottua:

Carpelanin romaanissa on päähenkilönä Davi-niminen poika, jonka kokemuspiirin hahmottaminen helsinkiläisessä keskiluokkaisessa perheessä muotoutuu kirjan keskeiseksi näkökulmaksi.

Pojalla ei ole sisaruksia ja hänen vanhempansa ovat iäkkäitä, mistä hän tuleekin jo varhain tietoiseksi. Tähän liittyy voimakas elämys elämän ja ihmisten katoavaisuudesta, mistä muodostuu oma perspektiivi Daville tarkastella elämänkulkua. Tämä värittää koko kerronnan ilmapiiriä.

Lapsuus-teoksessa edetään pitkälti kieltä myöten. Elämyksen muotoutumisen kieli, sanojen vastaavuus vaikutelmien ja mielikuvien kanssa, sanomisen ja eksistenssin rajat, tulevat esille Davin suhteessa vanhempiinsa, heidän läheisyyteensä ja etäisyyteensä, koululaitokseen ja pihapiirin miljööseen, lähestyvän sodan uhkaan, koko elämisen konkretiaan.

Carpelanin proosassa liikutaan kuin tuntosarvien varassa, intuitiivisesti tunnustellen, lähentyen ja etääntyen, kielen maagisia nyansseja tunnustellen ja maistellen. Oleminen on havaituksi tulemista.

​(Keski-Suomalainen)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kreisland - Rosa Liksom

Komä olin tämä kirjhan lukenuh, ni mul oli ihan pöljähtäny olo ja miethin et mitäs nyh?. 360 sivua meän kieltä ja lapin murretta Impi Agafiinan, Juho Gabrielin ja muiden hieman äkkiväärien hahmojen suusta putosi kyllä alkukangertelujen jälkeen yllättävän helposti ja alkoi tuntua varsin kotoisalta. Itse kirjaa voisi yhdellä sanalla kuvailla: kreisi! Niinkuin nimikin antaa ymmärtää.  Mitä tässä kirjassa sitten oikein tapahtuu? Se on ns. moniääninen romaani Suomen kohtalokkaista vuosikymmenistä (1920 - 1950) ja vaihtoehtoisesta historiasta. Samalla se on myös rakkaustarina, tai ainakin tarina, kahden ihmisen kohtaamisesta; toinen on suuna päänä ympäri maailmaa kohkaava tapaus ja toinen miettii vuosikymmenet lähinnä, että mitkä kintaat käteensä laittaisi. Siinä sopassa on mukana niin suon keskeltä löydetty Impi Agafiina, piruna syntynyt Juho Gabriel, laivanvarustaja Wallenius ja hänen frouvansa - Impin ottovanhemmat - kuin monta muutakin mehukasta hahmoa. Tarina etenee Pohjolan korpimetsis

Lapsuuteni Kekkoslovakia - Kari Harakka

Kummallinen kirja joka kolahti minulle! Odotin jotain poliittista ja tunkkaista dokumentin muotoon kirjoitettua selontekoa, mutta eteeni avautui sen sijaan lyyrinen mutta samalla humoristinen, omalaatuinen teos. Tarina alkaa kuvauksella "Taivaan hanhesta" joka lentää Euroopan halki etsien parempaa pesäpaikkaa ja lopulta päätyy Suom.. siis Kekkoslovakian kauniisiin järvimaisemiin.  Ensin kuvaillaan tätä kylmän sodan ajan maailmaa ja tilannetta ja sen taustaa, mikä ja miksi on Kekkoslovakia. "Kekkonen antaa Brezukalle kielipusun, mutta ovelana kettuna hänellä on käsi selän takana ja siinä sormet ristissä". Kekkoslovakia on kaikesta huolimatta länsimaa: "Meilläkin on länsiautoja ja meilläkin katsellaan ihaillen taivaan korkeuksissa kikattavaa Marilyn-jumalatarta". Mutta pian mukaan astuu sitten tarinan päähenkilö, Antero. Vuonna 1968 hän syntyy tavalliseen työläisperheeseen jonnekin Etelä-Suomessa. Anteron kotikaupunkia ei missään kerrota, mutta tietyt viitta

JUMALA 2.0 - JAAKKO UTTER

Suomalaisen fiktiivisen kirjallisuuden historiassa on harvoin kertojana ja tapahtumien keskiössä Jumala, tuo hahmo josta kaikkialla maailmassa tiedetään enemmän kuin kenestäkään muusta.  Jaakko Utterin kirjassa Jumala elää tätä päivää ja yötä, ”synnyttäjänsä” ja muutaman luomansa kaverin kanssa. Hänet on herättänyt henkiin hengenmies ja Jumalan uuteen tulemiseen uskova Isä Mikro. Ideana on  saada taivas maan päälle. Kuulostaa tutulta, jokainen olemassa oleva uskonto ja lahko on kertonut pyrkivänsä tuohon. Ja tuosta lupauksesta ja valheesta on alkanut ihmiskunnan alamäki. ​Tästä lupauksesta alkaa myös kirjan tarina. Jumala on läppärin ruudulla elävät silmät ja ääni. Myöhemmin saadaan lisäosia.  ​Tarina Jumalan uudelleen tulemisesta tässä ajassa on hauska, railakas ja yllättäen jopa uskottava. Tämän ajan todellisuus on juuri näin naurettava, pelottava ja uskottava.   Yleensä pelastuksen kohteina ovat ihmisen itsekkyyden ja omaan napaan tuijottelun aikaan saamat hetkellinen, noin 12 sekun