Siirry pääsisältöön

SYDÄNKOHTAUKSIA - KARI HOTAKAINEN

Sydänkohtauksia - eli kuinka tehtiin Kummisetä?​​


Kari Hotakainen on varmasti kaikille tuttu nimi, mutta minkälaista mahtaa olla hänen varhaisempi tuotantonsa? Asia selvisi tietysti parhaiten ottamalla luettavaksi joku kirjailijan alkupään teoksista, ja Sydänkohtauksia oli sopivasti lukulistalla muutenkin. 

Kun tämä kirja kirjoitettiin ei ollut vielä euroa, ei somea eikä oikein nettiäkään. Pian nämä "puutteet" kuitenkin kirjaa lukiessa unohtuvat eikä lukija sellaisia osaa kaivatakaan. Hyvä niin.
Sydänkohtauksia on varsin vapaasti kehitelty ja jopa hulvaton tarina. Keskiössä on hieman saamaton perheen mies, laitosmies Raimo, jonka suuri intohimo ovat elokuvat - erityisesti väkivaltaiset sellaiset. Kotimaisista ohjaajista hän arvostaa erityisesti Mikko Niskasta, jonka kanssa käy (hieman yksipuolista) kirjeenvaihtoa. Lapsiperheen arjen pyörittäminen meinaa tuon tuosta unohtua, ja se taakka lankeaakin Ilonalle, hänen ahkeralle ja tunnolliselle vaimolleen, jolla on kuitenkin merkittävä rooli kirjan juonen loppukäänteissä.


Hulvattomaksi meno vaihtuu viimeistään siinä vaiheessa kun tarinaan astuvat muina miehinä mukaan Marlon Brando ja joku tuntematon Coppola-niminen elokuvaohjaaja. Taisi siinä porukassa joitakin muitakin olla. Kun Kummisetä-elokuvaa aletaan yllättäen kuvata Maunula lähiössä saa Raimo odotetusti hepulin. Tarina kulkee mielikuvituksellisia polkuja pitkin Maunulan lähiöbaareissa, nakkikioskilla ja tietysti itse elokuvan kohtauksien kuvauksissa.

Kirjasta löytyy jo Hotakaisen tunnistettava tyyli, mutta mukana on vielä myös nuoren kirjailijan kokeilua ja etsimistä ja melko villiäkin juonen kehittelyä... niin, unohdin mainita, että myös Jumala on tarinassa mukana "kärpäsenä katossa". Kirja on kaikesta huolimatta varsin vinkeä lukukokemus. Mutta mistä se on saanut nimensä? Se ei itselleni auennut.

Kustantaja: Seven

- Jaakko


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kreisland - Rosa Liksom

Komä olin tämä kirjhan lukenuh, ni mul oli ihan pöljähtäny olo ja miethin et mitäs nyh?. 360 sivua meän kieltä ja lapin murretta Impi Agafiinan, Juho Gabrielin ja muiden hieman äkkiväärien hahmojen suusta putosi kyllä alkukangertelujen jälkeen yllättävän helposti ja alkoi tuntua varsin kotoisalta. Itse kirjaa voisi yhdellä sanalla kuvailla: kreisi! Niinkuin nimikin antaa ymmärtää.  Mitä tässä kirjassa sitten oikein tapahtuu? Se on ns. moniääninen romaani Suomen kohtalokkaista vuosikymmenistä (1920 - 1950) ja vaihtoehtoisesta historiasta. Samalla se on myös rakkaustarina, tai ainakin tarina, kahden ihmisen kohtaamisesta; toinen on suuna päänä ympäri maailmaa kohkaava tapaus ja toinen miettii vuosikymmenet lähinnä, että mitkä kintaat käteensä laittaisi. Siinä sopassa on mukana niin suon keskeltä löydetty Impi Agafiina, piruna syntynyt Juho Gabriel, laivanvarustaja Wallenius ja hänen frouvansa - Impin ottovanhemmat - kuin monta muutakin mehukasta hahmoa. Tarina etenee Pohjolan korpimetsis
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lapsuuteni Kekkoslovakia - Kari Harakka

Kummallinen kirja joka kolahti minulle! Odotin jotain poliittista ja tunkkaista dokumentin muotoon kirjoitettua selontekoa, mutta eteeni avautui sen sijaan lyyrinen mutta samalla humoristinen, omalaatuinen teos. Tarina alkaa kuvauksella "Taivaan hanhesta" joka lentää Euroopan halki etsien parempaa pesäpaikkaa ja lopulta päätyy Suom.. siis Kekkoslovakian kauniisiin järvimaisemiin.  Ensin kuvaillaan tätä kylmän sodan ajan maailmaa ja tilannetta ja sen taustaa, mikä ja miksi on Kekkoslovakia. "Kekkonen antaa Brezukalle kielipusun, mutta ovelana kettuna hänellä on käsi selän takana ja siinä sormet ristissä". Kekkoslovakia on kaikesta huolimatta länsimaa: "Meilläkin on länsiautoja ja meilläkin katsellaan ihaillen taivaan korkeuksissa kikattavaa Marilyn-jumalatarta". Mutta pian mukaan astuu sitten tarinan päähenkilö, Antero. Vuonna 1968 hän syntyy tavalliseen työläisperheeseen jonnekin Etelä-Suomessa. Anteron kotikaupunkia ei missään kerrota, mutta tietyt viitta
Lähetä kommentti
Lue lisää

Supernaiivi - Erlend Loe

Aivan ensin tulee hieman hämmentynyt olo: siis voiko kirjan kirjoittaa näinkin? Mutta pian tämä hassu pieni kirja vie mukanaan. Kirjan päähenkilö on nuori yliopistossa opiskeleva mies, joka potee jonkinlaista eksistentiaalista kriisiä elämässään, kaikki tuntuu turhalta ja merkityksettömältä. Mutta sitten hän ostaa punaisen pallon, jota pompottelee seinää vasten. Ja pian sen jälkeen hän ostaa hakka-lelun.  (Hakka on sellainen pienten lasten lelu, jossa puupuikkoja hakataan pienellä leluvasaralla reikiin - uutta tietoa ainakin minulle). Hän tutustuu myös Börreen, pieneen leikkikouluikäiseen poikaan. Lisäksi hän löytää tyttöystävän. Kirja on erinomaisen persoonallisesti preesensiin kirjoitettua tajunnan virtaa. Lyhyitä lauseita, kuin lyhyitä tajunnan välähdyksiä. Hieman naiivi tosiaan, mutta älykkäällä tavalla. Ja parhaimmillaanhan elämäkin on naiivia. Kyllä Supernaiivi on hyvä kirja. Kyseessä on norjalaisen  Erlend Loen  ensimmäinen menestyskirja. Suosittelen varauksetta. Kustantaja: Lik
Lähetä kommentti
Lue lisää