Hanna haluaisi, että Kirsikka leipoisi joskus pullaa tai olisi edes yhden viikonlopun ilman viinaa silloin tällöin. Ylipäänsä Kirsikka voisi joskus olla ihan vaan tavallinen äiti, joka huolehtii lapsestaan ja siivoaa kodin, ajattelee enemmän lapsensa tulevaisuutta kuin omia surkeita miessuhteitaan ja trendikästä ulkomuotoaan - intohimojaan. Virve Sammalkorven romaanissa seurataan kahden, tai oikeastaan kolmen naisen elämää: tyttären (Hanna), hänen äitinsä (Kirsikka) ja hänen äitinsä (Eeva). Kirja rytmittyy Hannan ja Kirsikan näkökulmiin, jotka vuorottelevat koko tarinan ajan. Ensimmäiset sivukymmenet tyyli vaatii hieman totuttelua, mutta alkaa sitten rullata miellyttävästi. Tarinan keskiössä ovat naisten miessuhteet; Kirsikalla niitä riittää mutta Hannalla on vasta ensimmäinen alkamassa. Tytär ja äiti ovat kovin erilaisia persoonallisuuksia, ja voi tuntua jopa siltä, että heidän roolinsa ovat menneet väärin päin. Kirsikka on itsekin tytär, ja kun hänen äitinsä - Hannan isoäiti - astuu mukaan kuvioon alkaa moni solmu lopulta aueta.
Kustantaja: Seven
Kirja on vie hyvin mukanaan alun totuttelun jälkeen. Kirjoitustyylissä on omaperäisyyttä, yksityiskohtia ja puhuttelevia kielikuvia. Erityisesti pidin kirjoittajan tavasta ladella kiinnittymätöntä dialogia:
- Voisiko joku katsoa uuniin?
- Kuka kattaisi pöydän?
- Eikö kukaan ole tiskannut?
Joudun myös varoittamaan lukijaa. aivan samanniminen romaani on julkaistu tämän jälkeen.
Kyseessä on by Yhtä matkaa, jonka on kirjoittanut David Nicholls ja suomentanut Inka Parpola
- Voisiko joku katsoa uuniin?
- Kuka kattaisi pöydän?
- Eikö kukaan ole tiskannut?
Joudun myös varoittamaan lukijaa. aivan samanniminen romaani on julkaistu tämän jälkeen.
Kyseessä on by Yhtä matkaa, jonka on kirjoittanut David Nicholls ja suomentanut Inka Parpola
-Jaakko
Kommentit
Lähetä kommentti