Siirry pääsisältöön

Lapsuuteni Kekkoslovakia - Kari Harakka

Kummallinen kirja joka kolahti minulle! Odotin jotain poliittista ja tunkkaista dokumentin muotoon kirjoitettua selontekoa, mutta eteeni avautui sen sijaan lyyrinen mutta samalla humoristinen, omalaatuinen teos. Tarina alkaa kuvauksella "Taivaan hanhesta" joka lentää Euroopan halki etsien parempaa pesäpaikkaa ja lopulta päätyy Suom.. siis Kekkoslovakian kauniisiin järvimaisemiin. 

Ensin kuvaillaan tätä kylmän sodan ajan maailmaa ja tilannetta ja sen taustaa, mikä ja miksi on Kekkoslovakia. "Kekkonen antaa Brezukalle kielipusun, mutta ovelana kettuna hänellä on käsi selän takana ja siinä sormet ristissä". Kekkoslovakia on kaikesta huolimatta länsimaa: "Meilläkin on länsiautoja ja meilläkin katsellaan ihaillen taivaan korkeuksissa kikattavaa Marilyn-jumalatarta".

Mutta pian mukaan astuu sitten tarinan päähenkilö, Antero. Vuonna 1968 hän syntyy tavalliseen työläisperheeseen jonnekin Etelä-Suomessa. Anteron kotikaupunkia ei missään kerrota, mutta tietyt viittaukset antavat aihetta epäillä, että kyseessä on jokin pienempi kaupunki melko lähellä Turkua, ei kuitenkaan Turku ("Oletsä Turust kun puhut noin?" Hesan fiftarit kyselevät Anterolta, johon Antero vastasi "Emmää ol Turust")

Tarina etenee Anteron varttuessa. Etenee ja syvenee. Lapsenomainen kerronta, "lapsismi" - hieno oivallus tässä kirjassa - alkaa vähitellen vakavoitua, mutta onneksi ei katoa kokonaan, vaan tietty naivi ihmettely on läsnä aivan viime sivuille saakka. Ahdistava ja pelottavakin aikuisten maailma alkaa tulla omaankin elämään: traagiset asiat kuten koulussa tapahtunut puukotus, tarkkailuluokan oppilaan itsemurha ym. muuttavat kirjan tunnelman nopeasti. Lisäksi painetta tuo murrosikä: Koulussakin jaetaan (AIDS 1982) kondomeja, ja se aiheuttaa paineita: pitääkö tälle nyt sitten etsiä käyttöä? 

Kirja on kerrassaan oivaltava, päiväkirjan muotoon kirjoitettu kuvaus yhden nuoren ihmisen varttumisesta ja astumisesta aikuisten maailmaan kaikessa hyvässä ja pahassa. Raamit kaikelle asettaa Kekkoslovakia, vaikkei Antero siitä itse paljoakaan piittaa. Tosin 18-vuotiaana postissa tuleva kutsuntakirje saa hänetkin mietteliääksi. Läpi koko kirjan hän myös tuntee niskassaan kuinka juoksuhautojen miehet katsovat häntä "mullasta maan", se alkaa kohtauksesta, jossa pieni viisivuotias yksin metsässä leikkivä Antero kohtaa sotaveteraanin (yksi hienoimpia kohtia tässä kirjassa.)

Tämä kirja on tuon ajan eläneille ja miksipä ei muillekin aivan suositeltava teos. Yksi asia on mihin ehkä puuttuisin: Anterolla on pakonomainen tarve väännellä sanoja, joskus se toimii ja tulokset ovat hauskoja, ei kuitenkaan aina. Tosin mukavampi on kyllä puhua Kyyk-kyy-Aasta kuin YYA:sta ja SIIL:stä kuin NL:sta.

Kustantaja: Planeetta 2022


- Jaakko Kaira

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki : Kivitasku

  Kivitasku on Anni Kytömäen toinen romaani. Kyseessä on monikerroksinen ja -ulotteinen sukupolviromaani, joka kuljettaa lukijaa läpi kolmen eri aikakauden ja useiden päähenkilöiden: 1800-luvun Sergein, 1950-luvun Helenan ja 2010-luvun Vekan tarinat limittyvät tarinan edetessä toisiinsa  ja muodostavat taitavasti kudelman, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus heijastavat toisiaan. Tapahtumien maisemina toimivat paitsi suomalaiset metsät ja kalliot, myös Karjala, Neuvostoliitto ja jopa etäinen Pääsiäissaari – kaikki osa ihmisen ja luonnon välistä, universaalia kertomusta. Yksi romaanin tarkastelukulmista - niitä on lukuisia - on sukujen tarinat, vaietut salaisuudet ja traumaattinen perintö, ja miten ne muovaavat yksilön identiteettiä. Menneet teot ja niiden seuraukset kantautuvat nykypäivään, ja henkilöhahmojen kohtalot kietoutuvat osaksi suurempaa, kollektiivista muistia. Identiteetti ei ole yksin omatekoinen, vaan rakentuu osaksi toisten kokemuksia ja valintoja. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää