Siirry pääsisältöön

Lapsuuteni Kekkoslovakia - Kari Harakka

Kummallinen kirja joka kolahti minulle! Odotin jotain poliittista ja tunkkaista dokumentin muotoon kirjoitettua selontekoa, mutta eteeni avautui sen sijaan lyyrinen mutta samalla humoristinen, omalaatuinen teos. Tarina alkaa kuvauksella "Taivaan hanhesta" joka lentää Euroopan halki etsien parempaa pesäpaikkaa ja lopulta päätyy Suom.. siis Kekkoslovakian kauniisiin järvimaisemiin. 

Ensin kuvaillaan tätä kylmän sodan ajan maailmaa ja tilannetta ja sen taustaa, mikä ja miksi on Kekkoslovakia. "Kekkonen antaa Brezukalle kielipusun, mutta ovelana kettuna hänellä on käsi selän takana ja siinä sormet ristissä". Kekkoslovakia on kaikesta huolimatta länsimaa: "Meilläkin on länsiautoja ja meilläkin katsellaan ihaillen taivaan korkeuksissa kikattavaa Marilyn-jumalatarta".

Mutta pian mukaan astuu sitten tarinan päähenkilö, Antero. Vuonna 1968 hän syntyy tavalliseen työläisperheeseen jonnekin Etelä-Suomessa. Anteron kotikaupunkia ei missään kerrota, mutta tietyt viittaukset antavat aihetta epäillä, että kyseessä on jokin pienempi kaupunki melko lähellä Turkua, ei kuitenkaan Turku ("Oletsä Turust kun puhut noin?" Hesan fiftarit kyselevät Anterolta, johon Antero vastasi "Emmää ol Turust")

Tarina etenee Anteron varttuessa. Etenee ja syvenee. Lapsenomainen kerronta, "lapsismi" - hieno oivallus tässä kirjassa - alkaa vähitellen vakavoitua, mutta onneksi ei katoa kokonaan, vaan tietty naivi ihmettely on läsnä aivan viime sivuille saakka. Ahdistava ja pelottavakin aikuisten maailma alkaa tulla omaankin elämään: traagiset asiat kuten koulussa tapahtunut puukotus, tarkkailuluokan oppilaan itsemurha ym. muuttavat kirjan tunnelman nopeasti. Lisäksi painetta tuo murrosikä: Koulussakin jaetaan (AIDS 1982) kondomeja, ja se aiheuttaa paineita: pitääkö tälle nyt sitten etsiä käyttöä? 

Kirja on kerrassaan oivaltava, päiväkirjan muotoon kirjoitettu kuvaus yhden nuoren ihmisen varttumisesta ja astumisesta aikuisten maailmaan kaikessa hyvässä ja pahassa. Raamit kaikelle asettaa Kekkoslovakia, vaikkei Antero siitä itse paljoakaan piittaa. Tosin 18-vuotiaana postissa tuleva kutsuntakirje saa hänetkin mietteliääksi. Läpi koko kirjan hän myös tuntee niskassaan kuinka juoksuhautojen miehet katsovat häntä "mullasta maan", se alkaa kohtauksesta, jossa pieni viisivuotias yksin metsässä leikkivä Antero kohtaa sotaveteraanin (yksi hienoimpia kohtia tässä kirjassa.)

Tämä kirja on tuon ajan eläneille ja miksipä ei muillekin aivan suositeltava teos. Yksi asia on mihin ehkä puuttuisin: Anterolla on pakonomainen tarve väännellä sanoja, joskus se toimii ja tulokset ovat hauskoja, ei kuitenkaan aina. Tosin mukavampi on kyllä puhua Kyyk-kyy-Aasta kuin YYA:sta ja SIIL:stä kuin NL:sta.

Kustantaja: Planeetta 2022


- Jaakko Kaira

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi elämäs

Kreisland - Rosa Liksom

Komä olin tämä kirjhan lukenuh, ni mul oli ihan pöljähtäny olo ja miethin et mitäs nyh?. 360 sivua meän kieltä ja lapin murretta Impi Agafiinan, Juho Gabrielin ja muiden hieman äkkiväärien hahmojen suusta putosi kyllä alkukangertelujen jälkeen yllättävän helposti ja alkoi tuntua varsin kotoisalta. Itse kirjaa voisi yhdellä sanalla kuvailla: kreisi! Niinkuin nimikin antaa ymmärtää.  Mitä tässä kirjassa sitten oikein tapahtuu? Se on ns. moniääninen romaani Suomen kohtalokkaista vuosikymmenistä (1920 - 1950) ja vaihtoehtoisesta historiasta. Samalla se on myös rakkaustarina, tai ainakin tarina, kahden ihmisen kohtaamisesta; toinen on suuna päänä ympäri maailmaa kohkaava tapaus ja toinen miettii vuosikymmenet lähinnä, että mitkä kintaat käteensä laittaisi. Siinä sopassa on mukana niin suon keskeltä löydetty Impi Agafiina, piruna syntynyt Juho Gabriel, laivanvarustaja Wallenius ja hänen frouvansa - Impin ottovanhemmat - kuin monta muutakin mehukasta hahmoa. Tarina etenee Pohjolan korpimetsis

JUMALA 2.0 - JAAKKO UTTER

Suomalaisen fiktiivisen kirjallisuuden historiassa on harvoin kertojana ja tapahtumien keskiössä Jumala, tuo hahmo josta kaikkialla maailmassa tiedetään enemmän kuin kenestäkään muusta.  Jaakko Utterin kirjassa Jumala elää tätä päivää ja yötä, ”synnyttäjänsä” ja muutaman luomansa kaverin kanssa. Hänet on herättänyt henkiin hengenmies ja Jumalan uuteen tulemiseen uskova Isä Mikro. Ideana on  saada taivas maan päälle. Kuulostaa tutulta, jokainen olemassa oleva uskonto ja lahko on kertonut pyrkivänsä tuohon. Ja tuosta lupauksesta ja valheesta on alkanut ihmiskunnan alamäki. ​Tästä lupauksesta alkaa myös kirjan tarina. Jumala on läppärin ruudulla elävät silmät ja ääni. Myöhemmin saadaan lisäosia.  ​Tarina Jumalan uudelleen tulemisesta tässä ajassa on hauska, railakas ja yllättäen jopa uskottava. Tämän ajan todellisuus on juuri näin naurettava, pelottava ja uskottava.   Yleensä pelastuksen kohteina ovat ihmisen itsekkyyden ja omaan napaan tuijottelun aikaan saamat hetkellinen, noin 12 sekun