Siirry pääsisältöön

Lapsuuteni Kekkoslovakia - Kari Harakka

Kummallinen kirja joka kolahti minulle! Odotin jotain poliittista ja tunkkaista dokumentin muotoon kirjoitettua selontekoa, mutta eteeni avautui sen sijaan lyyrinen mutta samalla humoristinen, omalaatuinen teos. Tarina alkaa kuvauksella "Taivaan hanhesta" joka lentää Euroopan halki etsien parempaa pesäpaikkaa ja lopulta päätyy Suom.. siis Kekkoslovakian kauniisiin järvimaisemiin. 

Ensin kuvaillaan tätä kylmän sodan ajan maailmaa ja tilannetta ja sen taustaa, mikä ja miksi on Kekkoslovakia. "Kekkonen antaa Brezukalle kielipusun, mutta ovelana kettuna hänellä on käsi selän takana ja siinä sormet ristissä". Kekkoslovakia on kaikesta huolimatta länsimaa: "Meilläkin on länsiautoja ja meilläkin katsellaan ihaillen taivaan korkeuksissa kikattavaa Marilyn-jumalatarta".

Mutta pian mukaan astuu sitten tarinan päähenkilö, Antero. Vuonna 1968 hän syntyy tavalliseen työläisperheeseen jonnekin Etelä-Suomessa. Anteron kotikaupunkia ei missään kerrota, mutta tietyt viittaukset antavat aihetta epäillä, että kyseessä on jokin pienempi kaupunki melko lähellä Turkua, ei kuitenkaan Turku ("Oletsä Turust kun puhut noin?" Hesan fiftarit kyselevät Anterolta, johon Antero vastasi "Emmää ol Turust")

Tarina etenee Anteron varttuessa. Etenee ja syvenee. Lapsenomainen kerronta, "lapsismi" - hieno oivallus tässä kirjassa - alkaa vähitellen vakavoitua, mutta onneksi ei katoa kokonaan, vaan tietty naivi ihmettely on läsnä aivan viime sivuille saakka. Ahdistava ja pelottavakin aikuisten maailma alkaa tulla omaankin elämään: traagiset asiat kuten koulussa tapahtunut puukotus, tarkkailuluokan oppilaan itsemurha ym. muuttavat kirjan tunnelman nopeasti. Lisäksi painetta tuo murrosikä: Koulussakin jaetaan (AIDS 1982) kondomeja, ja se aiheuttaa paineita: pitääkö tälle nyt sitten etsiä käyttöä? 

Kirja on kerrassaan oivaltava, päiväkirjan muotoon kirjoitettu kuvaus yhden nuoren ihmisen varttumisesta ja astumisesta aikuisten maailmaan kaikessa hyvässä ja pahassa. Raamit kaikelle asettaa Kekkoslovakia, vaikkei Antero siitä itse paljoakaan piittaa. Tosin 18-vuotiaana postissa tuleva kutsuntakirje saa hänetkin mietteliääksi. Läpi koko kirjan hän myös tuntee niskassaan kuinka juoksuhautojen miehet katsovat häntä "mullasta maan", se alkaa kohtauksesta, jossa pieni viisivuotias yksin metsässä leikkivä Antero kohtaa sotaveteraanin (yksi hienoimpia kohtia tässä kirjassa.)

Tämä kirja on tuon ajan eläneille ja miksipä ei muillekin aivan suositeltava teos. Yksi asia on mihin ehkä puuttuisin: Anterolla on pakonomainen tarve väännellä sanoja, joskus se toimii ja tulokset ovat hauskoja, ei kuitenkaan aina. Tosin mukavampi on kyllä puhua Kyyk-kyy-Aasta kuin YYA:sta ja SIIL:stä kuin NL:sta.

Kustantaja: Planeetta 2022


- Jaakko Kaira

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki : Mirabilis

Anni Kytömäen Mirabilis  on mielenkiintoinen ja omaperäinen teos, joka käsittelee yksilön kokemusta muuttuvassa ja usein arvaamattomassa maailmassa. Kytömäki on tunnettu lyyrisestä tyylistään ja herkästä kielenkäytöstään, ja Mirabilis ei petä tässä suhteessa. Teos yhdistelee proosaa ja runollista ilmaisua, luoden tekstille unenomaista ja maagista tunnelmaa. Mielestäni teoksen suurin yksittäinen vahvuus on sen kieli. Kirjailija tuottaa erittäin kuvallista ja ilmaisuvoimaista tekstiä, joka houkuttelee lukijan syvemmälle tarinaan. Hänen tapansa kuvata tunteita ja tunnelmia on hienovarainen, ja monet lauseet jäävät mieleen vahvan visuaalisuutensa ja symboliikkansa vuoksi. Kirja ei kuitenkaan ole nopealukuinen, vaan se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä, sillä jokainen sana tuntuu harkitulta. 1800-luvun nälkävuosiin sijoittuva teos sisältää runsaasti symboliikkaa, joka avautuu eri tavalla riippuen lukijan omista tulkinnoista. Teoksen maailma on täynnä salaperäisiä elementtejä, jotka h...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Eppu Nuotio : Myrkkykeiso

Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan avausteos nyt Arvioissa. Kyseessä on oikeastaan ihan tyylipuhdas dekkari, vieläpä Agatha Christien henkeen (vrt. Neiti Marple). Mutta on se toki paljon muutakin. Varsinaiseen juoneen sen enempää puuttumatta voin todeta ainakin seuraavaa: Tuoreita kielikuvia ja vetovoimaista kieltä. Kiinnostavia ja myös melko uskottavia henkilöhahmoja. Henkilögalleria oli omaan makuuni kuitenkin hieman turhan runsas. Piti pinnistellä, että muisti kuka olikaan Jenni ja Sini, tämä toki helpottui siinä kirjan puolivälin paikkeilla. Kirja oli mukaansatempaava, ja olisin vallan hyvin voinut lukea pidemmänkin version tästä tarinasta, sillä mielestäni tarina oli hieman ohut. Vanhaa kunnon "kuka teki murhan" -dekkaria tästä kuitenkin löytää, eikä lainkaan hassummin toteutettuna. Otava 2017   - Juha Heinänen
Lähetä kommentti
Lue lisää