Siirry pääsisältöön

Arosusi - Hermann Hesse

Kyseessä yksi 1900-luvun suurista klassikoista, ja joku saattaa ihmetellä, miksi tämä teos on edes päätynyt arvioihin. (Sama pätenee varmaan myös Alastaron salissa, Janne Kuutioon ja eräisiin muihin teoksiin). Vastaus on, että vaikka kirja on tunnettu klassikko, ei sitä silti kaikki ole lukeneet. En minäkään ollut, ja teos oli tuttu ainoastaan Steppenwolfin musiikista (bändi otti nimensä juuri tästä kirjasta).

No, asiaan. Arosusi alkaa vuokranantajan (tai tarkalleen ottaen hänen poikansa)  kuvauksella kirjan päähenkilön eriskummallisista tavoista ja eristäytyvästä luonteesta. Tämän jälkeen tapahtumakenttä siirtyy päähenkilön, Harryn, sisäiseen maailmaan, jossa pysyykin loppuun saakka. Harry elää sisäistä kriisiä ja muistuttaa alinomaan olevansa "arosusi", yksinäinen villieläin, joka vain vaivoin saa peitettyä eläimellisen puolensa ohuen sivistyksen kerroksen alle. Hän rakastaa Mozartia ja Goethea, mutta sietää myös jazzia. 

Juuri tuo jazz edustaa hänelle outoa, villiä voimaa, seksuaalisuutta, kiellettyä mutta houkuttelevaa maailman ulottuvuutta, joka häntä kiehtoo, mutta johon hän ei ole uskaltanut koskaan astua.  Kunnes eräänä iltana kaikki muuttuu hänen nähdessään kävelyretkellään vanhassa muurissa oudon kyltin.

Tämä vuonna 1927 julkaistu teos on hämmästyttävän moderni sekä sisällöltään, kieliasultaan että rakenteeltaan. Se peilaa aikasempien vuosikymmenten valtavaa teknologista kehitystä (kyllä, 1920 luvun maailma oli jo hyvin nykyisen kaltainen), ja tuo esiin myös paljon aikansa suuria tabuja, kuten homoseksuaalisuuden ja seksuaalisuuden yleensäkin. Kirjan päähenkilö on myös ankara pasifisti, joka tosin itsekin ymmärtää puutteet pasifistisessa logiikassaan.

Tapa, jolla Harryn sisäinen maailma, hänen tunteidensa sekamelska ja koko eletty elämä tuodaan lukijalle saa lukijan helposti aprikoimaan, että aika paljon tässä kirjassa täytyy olla myös Hessen omaa elämää, ajatuksia ja kokemuksia. Näin varmasti lienee asian laita. Kirjailijan vahvuus tulee mielestäni esille erityisen hyvin viimeisten lukujen aikana, jossa Harry tempaistaan mukaan mielettömiin ja surrealistisiin teatterileikkeihin, joissa muun muassa metsästetään "suurriistaa" (ammutaan satunnaisia autoja ja ihmisiä).  Oma tulkintani on, että tämän kirjan kautta Hesse myös nauraa itselleen - jalo ja vaikea taito.

WSOY 1952

Kääntänyt Eeva-Liisa Manner


- Juha Heinänen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kreisland - Rosa Liksom

Komä olin tämä kirjhan lukenuh, ni mul oli ihan pöljähtäny olo ja miethin et mitäs nyh?. 360 sivua meän kieltä ja lapin murretta Impi Agafiinan, Juho Gabrielin ja muiden hieman äkkiväärien hahmojen suusta putosi kyllä alkukangertelujen jälkeen yllättävän helposti ja alkoi tuntua varsin kotoisalta. Itse kirjaa voisi yhdellä sanalla kuvailla: kreisi! Niinkuin nimikin antaa ymmärtää.  Mitä tässä kirjassa sitten oikein tapahtuu? Se on ns. moniääninen romaani Suomen kohtalokkaista vuosikymmenistä (1920 - 1950) ja vaihtoehtoisesta historiasta. Samalla se on myös rakkaustarina, tai ainakin tarina, kahden ihmisen kohtaamisesta; toinen on suuna päänä ympäri maailmaa kohkaava tapaus ja toinen miettii vuosikymmenet lähinnä, että mitkä kintaat käteensä laittaisi. Siinä sopassa on mukana niin suon keskeltä löydetty Impi Agafiina, piruna syntynyt Juho Gabriel, laivanvarustaja Wallenius ja hänen frouvansa - Impin ottovanhemmat - kuin monta muutakin mehukasta hahmoa. Tarina etenee Pohjolan korpimetsis

Lapsuuteni Kekkoslovakia - Kari Harakka

Kummallinen kirja joka kolahti minulle! Odotin jotain poliittista ja tunkkaista dokumentin muotoon kirjoitettua selontekoa, mutta eteeni avautui sen sijaan lyyrinen mutta samalla humoristinen, omalaatuinen teos. Tarina alkaa kuvauksella "Taivaan hanhesta" joka lentää Euroopan halki etsien parempaa pesäpaikkaa ja lopulta päätyy Suom.. siis Kekkoslovakian kauniisiin järvimaisemiin.  Ensin kuvaillaan tätä kylmän sodan ajan maailmaa ja tilannetta ja sen taustaa, mikä ja miksi on Kekkoslovakia. "Kekkonen antaa Brezukalle kielipusun, mutta ovelana kettuna hänellä on käsi selän takana ja siinä sormet ristissä". Kekkoslovakia on kaikesta huolimatta länsimaa: "Meilläkin on länsiautoja ja meilläkin katsellaan ihaillen taivaan korkeuksissa kikattavaa Marilyn-jumalatarta". Mutta pian mukaan astuu sitten tarinan päähenkilö, Antero. Vuonna 1968 hän syntyy tavalliseen työläisperheeseen jonnekin Etelä-Suomessa. Anteron kotikaupunkia ei missään kerrota, mutta tietyt viitta

JUMALA 2.0 - JAAKKO UTTER

Suomalaisen fiktiivisen kirjallisuuden historiassa on harvoin kertojana ja tapahtumien keskiössä Jumala, tuo hahmo josta kaikkialla maailmassa tiedetään enemmän kuin kenestäkään muusta.  Jaakko Utterin kirjassa Jumala elää tätä päivää ja yötä, ”synnyttäjänsä” ja muutaman luomansa kaverin kanssa. Hänet on herättänyt henkiin hengenmies ja Jumalan uuteen tulemiseen uskova Isä Mikro. Ideana on  saada taivas maan päälle. Kuulostaa tutulta, jokainen olemassa oleva uskonto ja lahko on kertonut pyrkivänsä tuohon. Ja tuosta lupauksesta ja valheesta on alkanut ihmiskunnan alamäki. ​Tästä lupauksesta alkaa myös kirjan tarina. Jumala on läppärin ruudulla elävät silmät ja ääni. Myöhemmin saadaan lisäosia.  ​Tarina Jumalan uudelleen tulemisesta tässä ajassa on hauska, railakas ja yllättäen jopa uskottava. Tämän ajan todellisuus on juuri näin naurettava, pelottava ja uskottava.   Yleensä pelastuksen kohteina ovat ihmisen itsekkyyden ja omaan napaan tuijottelun aikaan saamat hetkellinen, noin 12 sekun