Siirry pääsisältöön

Paheiden sirkus - James Goldman

Amerikkalaista saippuaoopperaa parhaimmillaan - tai pahimmillaan - höystettynä pakollisilla sextailukuvioilla. Jos vähän ilkeästi pitäisi Paheiden sirkus kiteyttää yhteen lauseeseen, niin ehkä jotain tuollaista voisin siitä sanoa. Mutta vilkaistaanpa tarkemmin tätä jo vuonna 1989 alunperin julkaistua teosta, jonka on suomentanut Pirkko Biström.

"Fulton on amerikkalaisen pikkukaupungin perikuva. Kirkossa käydään ahkerasti, perhe-elämä kukoistaa, perinteisen arvot ovat kunniassaan. Vuoden kohokohta on monipäiväinen maatalousnäyttely, jonka ohessa on paljon viihdettä. Mukaan änkee myös  kiertelevä tanssiryhmä, joka itse asiassa esittää stripteasea, niin rohkeaa kuin kunkin paikkakunnan lainvalvojat sallivat. Fultonin šeriffi on vanhanaikainen ja uskonnollinen mies, mutta Talkerin kokemuksella ja opastuksella ”tanssitytöt” tietävät varoa vilauttamasta liikaa paljasta pintaa. Tanssiryhmän johtaja Talker, ei halua paljastaa oikeaa nimeään eikä menneisyyttään. Hänen intohimoinen yllätysromanssinsa kunniallisen fultonilaisen rouvan kanssa sekoittaa elämän sotkuiseksi vyyhdeksi. Ongelmitta eivät pääse stripparitytötkään, sillä seudun miesväki riehaantuu hillittömään menoon. Kaupungin säädyllinen julkisivu rakoilee päivä päivältä pahemmin. Jännitys huipentuu strippariryhmän viimeisenä iltana. " (Lainaus: Kirjasampo)

Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat liukaskielinen toiminnan mies, päähenkilö Talker ("Puhuja"), strippariksi karannut nuori Annie sekä Talkeriin ihastunut Fultonilainen kotirouva. Mukana keitossa ovat toki myös  vaimotja aviomiehet, isoäidit ja lapset, paikalliset pahankuriset teinit ja monta muuta hahmoa. Ihmissuhteiden ja salasuhteiden sekamelskasta syntyy keitos, jonkalaisia on voitu vuosikymmenten ajan katsella vaikka sellaisissa TV-sarjoissa kuin Payton Place, Dallas, Bold and Beautifull ja Dynastia.  Yksi punainen lanka tässä kirjassa kuitenkin on ja sen on seksi ja porno. Koko tapahtumakenttä pyörii "eksoottisten" tanssijoiden ympärillä, yleistä kiimaa tuntuu olevan ilmassa muutenkin, ja sekstailu ja pornografiset mielikuvat ovat koko ajan läsnä. Koska tässä kirjassa ei ole juurikaan väkivaltaa, mikä on sinänsä ihan positiivista, niin tulee hieman mieleen että puuttuva pyssyjen paukuttelu on sitten täytynyt korvata ylitsetihkuvalla erotiikalla? 

Hieman valju vaikutelma jäi tästä kirjasta, jota aika ei ole kohdellut silkkihansikkoin. Ehkä hieman vanhahtava seksin ja "metsästämisen" ympärille keheytyvä tapahtumakenttä oli jotain vapaamielistä ja rohkeaa kirjan julkaisuaikoihin, nyt se vaikuttaa ummehtuneelta ja vanhanaikaiselta.

Kaikesta huolimatta sujuvaa luettavaa, monin paikoin kirjailijan kyvytkin pääsivät oikeuksiinsa, tarina oli eheä ja hyvin rakennettu. Ihan hyvää sadepäivien lukemista kesämökille, mutta ei valitettavasti mitään sen enempää eikä tämä ole kirja, joka jää mieleen.

WSOY 1990

- Juha Heinänen


Muutama englanninkielinen lukija-arvio

¨I must "confess" that I liked this. Even though the novel was like a telenovela in writing. Full of clichés and incredible coincidences. The location was a bit like Payton Place and so was the story - I don't refer to the book which I haven't read but the tv-series which run in Finland in 1970s (about). Somewhat more sex and blowjobs in this one compared to those days.

My rating is two and a half stars really. What happens to relationships in a small Midwestern town at fair time when a carnival sideshow of exotic dancers show up. A really entertaining read, but the reason I didn't give it three stars is that I felt the ending was a little lacking.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...