Siirry pääsisältöön

Paheiden sirkus - James Goldman

Amerikkalaista saippuaoopperaa parhaimmillaan - tai pahimmillaan - höystettynä pakollisilla sextailukuvioilla. Jos vähän ilkeästi pitäisi Paheiden sirkus kiteyttää yhteen lauseeseen, niin ehkä jotain tuollaista voisin siitä sanoa. Mutta vilkaistaanpa tarkemmin tätä jo vuonna 1989 alunperin julkaistua teosta, jonka on suomentanut Pirkko Biström.

"Fulton on amerikkalaisen pikkukaupungin perikuva. Kirkossa käydään ahkerasti, perhe-elämä kukoistaa, perinteisen arvot ovat kunniassaan. Vuoden kohokohta on monipäiväinen maatalousnäyttely, jonka ohessa on paljon viihdettä. Mukaan änkee myös  kiertelevä tanssiryhmä, joka itse asiassa esittää stripteasea, niin rohkeaa kuin kunkin paikkakunnan lainvalvojat sallivat. Fultonin šeriffi on vanhanaikainen ja uskonnollinen mies, mutta Talkerin kokemuksella ja opastuksella ”tanssitytöt” tietävät varoa vilauttamasta liikaa paljasta pintaa. Tanssiryhmän johtaja Talker, ei halua paljastaa oikeaa nimeään eikä menneisyyttään. Hänen intohimoinen yllätysromanssinsa kunniallisen fultonilaisen rouvan kanssa sekoittaa elämän sotkuiseksi vyyhdeksi. Ongelmitta eivät pääse stripparitytötkään, sillä seudun miesväki riehaantuu hillittömään menoon. Kaupungin säädyllinen julkisivu rakoilee päivä päivältä pahemmin. Jännitys huipentuu strippariryhmän viimeisenä iltana. " (Lainaus: Kirjasampo)

Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat liukaskielinen toiminnan mies, päähenkilö Talker ("Puhuja"), strippariksi karannut nuori Annie sekä Talkeriin ihastunut Fultonilainen kotirouva. Mukana keitossa ovat toki myös  vaimotja aviomiehet, isoäidit ja lapset, paikalliset pahankuriset teinit ja monta muuta hahmoa. Ihmissuhteiden ja salasuhteiden sekamelskasta syntyy keitos, jonkalaisia on voitu vuosikymmenten ajan katsella vaikka sellaisissa TV-sarjoissa kuin Payton Place, Dallas, Bold and Beautifull ja Dynastia.  Yksi punainen lanka tässä kirjassa kuitenkin on ja sen on seksi ja porno. Koko tapahtumakenttä pyörii "eksoottisten" tanssijoiden ympärillä, yleistä kiimaa tuntuu olevan ilmassa muutenkin, ja sekstailu ja pornografiset mielikuvat ovat koko ajan läsnä. Koska tässä kirjassa ei ole juurikaan väkivaltaa, mikä on sinänsä ihan positiivista, niin tulee hieman mieleen että puuttuva pyssyjen paukuttelu on sitten täytynyt korvata ylitsetihkuvalla erotiikalla? 

Hieman valju vaikutelma jäi tästä kirjasta, jota aika ei ole kohdellut silkkihansikkoin. Ehkä hieman vanhahtava seksin ja "metsästämisen" ympärille keheytyvä tapahtumakenttä oli jotain vapaamielistä ja rohkeaa kirjan julkaisuaikoihin, nyt se vaikuttaa ummehtuneelta ja vanhanaikaiselta.

Kaikesta huolimatta sujuvaa luettavaa, monin paikoin kirjailijan kyvytkin pääsivät oikeuksiinsa, tarina oli eheä ja hyvin rakennettu. Ihan hyvää sadepäivien lukemista kesämökille, mutta ei valitettavasti mitään sen enempää eikä tämä ole kirja, joka jää mieleen.

WSOY 1990

- Juha Heinänen


Muutama englanninkielinen lukija-arvio

¨I must "confess" that I liked this. Even though the novel was like a telenovela in writing. Full of clichés and incredible coincidences. The location was a bit like Payton Place and so was the story - I don't refer to the book which I haven't read but the tv-series which run in Finland in 1970s (about). Somewhat more sex and blowjobs in this one compared to those days.

My rating is two and a half stars really. What happens to relationships in a small Midwestern town at fair time when a carnival sideshow of exotic dancers show up. A really entertaining read, but the reason I didn't give it three stars is that I felt the ending was a little lacking.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...

Anni Kytömäki : Kivitasku

  Kivitasku on Anni Kytömäen toinen romaani. Kyseessä on monikerroksinen ja -ulotteinen sukupolviromaani, joka kuljettaa lukijaa läpi kolmen eri aikakauden ja useiden päähenkilöiden: 1800-luvun Sergein, 1950-luvun Helenan ja 2010-luvun Vekan tarinat limittyvät tarinan edetessä toisiinsa  ja muodostavat taitavasti kudelman, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus heijastavat toisiaan. Tapahtumien maisemina toimivat paitsi suomalaiset metsät ja kalliot, myös Karjala, Neuvostoliitto ja jopa etäinen Pääsiäissaari – kaikki osa ihmisen ja luonnon välistä, universaalia kertomusta. Yksi romaanin tarkastelukulmista - niitä on lukuisia - on sukujen tarinat, vaietut salaisuudet ja traumaattinen perintö, ja miten ne muovaavat yksilön identiteettiä. Menneet teot ja niiden seuraukset kantautuvat nykypäivään, ja henkilöhahmojen kohtalot kietoutuvat osaksi suurempaa, kollektiivista muistia. Identiteetti ei ole yksin omatekoinen, vaan rakentuu osaksi toisten kokemuksia ja valintoja. ...