Siirry pääsisältöön

Paheiden sirkus - James Goldman

Amerikkalaista saippuaoopperaa parhaimmillaan - tai pahimmillaan - höystettynä pakollisilla sextailukuvioilla. Jos vähän ilkeästi pitäisi Paheiden sirkus kiteyttää yhteen lauseeseen, niin ehkä jotain tuollaista voisin siitä sanoa. Mutta vilkaistaanpa tarkemmin tätä jo vuonna 1989 alunperin julkaistua teosta, jonka on suomentanut Pirkko Biström.

"Fulton on amerikkalaisen pikkukaupungin perikuva. Kirkossa käydään ahkerasti, perhe-elämä kukoistaa, perinteisen arvot ovat kunniassaan. Vuoden kohokohta on monipäiväinen maatalousnäyttely, jonka ohessa on paljon viihdettä. Mukaan änkee myös  kiertelevä tanssiryhmä, joka itse asiassa esittää stripteasea, niin rohkeaa kuin kunkin paikkakunnan lainvalvojat sallivat. Fultonin šeriffi on vanhanaikainen ja uskonnollinen mies, mutta Talkerin kokemuksella ja opastuksella ”tanssitytöt” tietävät varoa vilauttamasta liikaa paljasta pintaa. Tanssiryhmän johtaja Talker, ei halua paljastaa oikeaa nimeään eikä menneisyyttään. Hänen intohimoinen yllätysromanssinsa kunniallisen fultonilaisen rouvan kanssa sekoittaa elämän sotkuiseksi vyyhdeksi. Ongelmitta eivät pääse stripparitytötkään, sillä seudun miesväki riehaantuu hillittömään menoon. Kaupungin säädyllinen julkisivu rakoilee päivä päivältä pahemmin. Jännitys huipentuu strippariryhmän viimeisenä iltana. " (Lainaus: Kirjasampo)

Kirjan keskeisiä henkilöitä ovat liukaskielinen toiminnan mies, päähenkilö Talker ("Puhuja"), strippariksi karannut nuori Annie sekä Talkeriin ihastunut Fultonilainen kotirouva. Mukana keitossa ovat toki myös  vaimotja aviomiehet, isoäidit ja lapset, paikalliset pahankuriset teinit ja monta muuta hahmoa. Ihmissuhteiden ja salasuhteiden sekamelskasta syntyy keitos, jonkalaisia on voitu vuosikymmenten ajan katsella vaikka sellaisissa TV-sarjoissa kuin Payton Place, Dallas, Bold and Beautifull ja Dynastia.  Yksi punainen lanka tässä kirjassa kuitenkin on ja sen on seksi ja porno. Koko tapahtumakenttä pyörii "eksoottisten" tanssijoiden ympärillä, yleistä kiimaa tuntuu olevan ilmassa muutenkin, ja sekstailu ja pornografiset mielikuvat ovat koko ajan läsnä. Koska tässä kirjassa ei ole juurikaan väkivaltaa, mikä on sinänsä ihan positiivista, niin tulee hieman mieleen että puuttuva pyssyjen paukuttelu on sitten täytynyt korvata ylitsetihkuvalla erotiikalla? 

Hieman valju vaikutelma jäi tästä kirjasta, jota aika ei ole kohdellut silkkihansikkoin. Ehkä hieman vanhahtava seksin ja "metsästämisen" ympärille keheytyvä tapahtumakenttä oli jotain vapaamielistä ja rohkeaa kirjan julkaisuaikoihin, nyt se vaikuttaa ummehtuneelta ja vanhanaikaiselta.

Kaikesta huolimatta sujuvaa luettavaa, monin paikoin kirjailijan kyvytkin pääsivät oikeuksiinsa, tarina oli eheä ja hyvin rakennettu. Ihan hyvää sadepäivien lukemista kesämökille, mutta ei valitettavasti mitään sen enempää eikä tämä ole kirja, joka jää mieleen.

WSOY 1990

- Juha Heinänen


Muutama englanninkielinen lukija-arvio

¨I must "confess" that I liked this. Even though the novel was like a telenovela in writing. Full of clichés and incredible coincidences. The location was a bit like Payton Place and so was the story - I don't refer to the book which I haven't read but the tv-series which run in Finland in 1970s (about). Somewhat more sex and blowjobs in this one compared to those days.

My rating is two and a half stars really. What happens to relationships in a small Midwestern town at fair time when a carnival sideshow of exotic dancers show up. A really entertaining read, but the reason I didn't give it three stars is that I felt the ending was a little lacking.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi elämäs

Kreisland - Rosa Liksom

Komä olin tämä kirjhan lukenuh, ni mul oli ihan pöljähtäny olo ja miethin et mitäs nyh?. 360 sivua meän kieltä ja lapin murretta Impi Agafiinan, Juho Gabrielin ja muiden hieman äkkiväärien hahmojen suusta putosi kyllä alkukangertelujen jälkeen yllättävän helposti ja alkoi tuntua varsin kotoisalta. Itse kirjaa voisi yhdellä sanalla kuvailla: kreisi! Niinkuin nimikin antaa ymmärtää.  Mitä tässä kirjassa sitten oikein tapahtuu? Se on ns. moniääninen romaani Suomen kohtalokkaista vuosikymmenistä (1920 - 1950) ja vaihtoehtoisesta historiasta. Samalla se on myös rakkaustarina, tai ainakin tarina, kahden ihmisen kohtaamisesta; toinen on suuna päänä ympäri maailmaa kohkaava tapaus ja toinen miettii vuosikymmenet lähinnä, että mitkä kintaat käteensä laittaisi. Siinä sopassa on mukana niin suon keskeltä löydetty Impi Agafiina, piruna syntynyt Juho Gabriel, laivanvarustaja Wallenius ja hänen frouvansa - Impin ottovanhemmat - kuin monta muutakin mehukasta hahmoa. Tarina etenee Pohjolan korpimetsis

JUMALA 2.0 - JAAKKO UTTER

Suomalaisen fiktiivisen kirjallisuuden historiassa on harvoin kertojana ja tapahtumien keskiössä Jumala, tuo hahmo josta kaikkialla maailmassa tiedetään enemmän kuin kenestäkään muusta.  Jaakko Utterin kirjassa Jumala elää tätä päivää ja yötä, ”synnyttäjänsä” ja muutaman luomansa kaverin kanssa. Hänet on herättänyt henkiin hengenmies ja Jumalan uuteen tulemiseen uskova Isä Mikro. Ideana on  saada taivas maan päälle. Kuulostaa tutulta, jokainen olemassa oleva uskonto ja lahko on kertonut pyrkivänsä tuohon. Ja tuosta lupauksesta ja valheesta on alkanut ihmiskunnan alamäki. ​Tästä lupauksesta alkaa myös kirjan tarina. Jumala on läppärin ruudulla elävät silmät ja ääni. Myöhemmin saadaan lisäosia.  ​Tarina Jumalan uudelleen tulemisesta tässä ajassa on hauska, railakas ja yllättäen jopa uskottava. Tämän ajan todellisuus on juuri näin naurettava, pelottava ja uskottava.   Yleensä pelastuksen kohteina ovat ihmisen itsekkyyden ja omaan napaan tuijottelun aikaan saamat hetkellinen, noin 12 sekun