Arviot.net

Ei kertonut katuvansa avaa uudenlaisen näkökulman sotaan. Tällä kertaa Lapin sotaan, jossa saksalaiset joukot häädettiin Suomesta. Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle halki poltetun Lapin. He eivät kysele toisiltaan syitä matkaansa saksalaisten mukana – kaikki eivät edes osaa vastata siihen itselleenkään. Toinen maailmansota on päättymässä, ja se, mikä vielä eilen oli sallittua, on tänään muuttunut kielletyksi. Miten poikkeusaikana tehdyt ratkaisut näyttäytyvät rauhan aikana? Millaisia ovat ne hetket, jolloin tehdään päätöksiä, joita ei voi perua? Miltä tuntuu palata tietäen, ettei kukaan odota? Ei kertonut katuvansa tuo taas  tavallisten ihmisten valinnat ja usein myös ilman harkinnan mahdollisuutta tai käytännössä pakon edessä tehdyt hätäiset valinnat (seuraanko joukkoja vai jäänkö?) lukijan eteen vaellusromaanin muodossa. Kirja on mielestäni hyvin rakennettu ja henkilögalleria juuri sopivan kokoinen. Kirjailija on tehnyt myös merkittävää...

Kirjassa komeilee Nobel-merkki ja paksuutta on ensyklopedian verran (yli 500 sivua). Joillekin japanilaisen (itse asiassa brittiläisen) kirjalijan omintakeinen teos voi olla liikaa, mutta itse otin sen haasteena. Surullinen pianisti ilmestyi alun perin jo vuonna 1995, mutta vuonna 2017 se saatiin myös suomeksi (suomentaja  Helene Bützow ) Tämä teos on omalaatuinen ja tarkasti hiottu, vaikka monille kirjailijan tunnetuimmat teokset, kuten Ole luonani aina ja Pitkän päivän ilta , säilyvät suosikkeina. Romaani seuraa päähenkilö Ryderin neljä päivää kestävää, kummallista vaellusta kohti tärkeää esiintymistä. Kaupungilla hän törmää jatkuvasti uusiin ihmisiin, joilla on hänelle odotuksia ja vaatimuksia. Aikataulu on armoton, ja pian käy ilmi, että tehtävien verkosto muuttuu loputtomaksi labyrintiksi, josta on vaikea löytää ulospääsyä. Aluksi teos vaikuttaa vielä suhteellisen tavanomaiselta. Maailmankuulu pianisti Ryder saapuu tunnistamattomaan keskieurooppalaiseen kaupunkiin, jossa hä...