Arviot.net

Jan Haglundin Kraak – mitä lie räpiköintiä on omintakeinen, mustan huumorin ja eksistentiaalisen levottomuuden kyllästämä pieni romaani, joka tarkastelee ihmisen ja maailman välistä haurasta suhdetta yhden ajelehtivan päähenkilön kautta. Teos voitti Planeetta 9:n järjestämän "Yllätä meidät 2024" -kirjoituskilpailun — eikä ihme: Haglundin ääni on onnistuu olemaan erottuva. Romaani alkaa arkisesta tilanteesta: mies on muuttanut uuteen asuntoon, ympärillään banaanilaatikoita ja omia ajatuksiaan. Siitä avautuu hitaasti syvempään, absurdin ja todellisuuden rajalla tasapainoilevaan kudokseen, jossa varis toimii sekä hahmon mielen että myyttisen alitajunnan peilinä. Haglund kutoo arkisista havainnoista ja metafyysisestä pyörittelystä kauniin ja tunnistettavan kuvan ihmisen irrallisuudesta. Teksti on täynnä teräviä havaintoja, itseironisia monologeja ja elämän kyllästämää ajatuksenjuoksua, joka paikoin muistuttaa sekä Kaurismäen lakonisuutta että J.D. Salingerin sisäistä puhetta....

Jari Järvelän Kosken kahta puolta on herkkä  romaani siitä, miten historia jatkaa elämäänsä perheissä, sukupolvissa ja hiljaisissa lauseiden väleissä. Teos sijoittuu kesään 1977: seitsemänvuotias poika viettää kahta peräkkäistä päivää kahdessa mummilassa, jotka sijaitsevat samassa kaupungissa – mutta niiden välissä virtaa koski. Se on myös näkymätön raja, joka erottaa suvut, menneisyydet ja muistot toisistaan. Toinen mummila on punainen, toinen valkoinen. Lapsi ei ymmärrä, miksi sama menneisyys tuntuu erilaiselta riippuen siitä, kumman keittiön pöydän ääressä istutaan. Järvelä kirjoittaa taitavasti lapsen näkökulmasta: pojan maailma on täynnä arjen yksityiskohtia, aikuisten katseita ja lauseita, joiden painoa hän vasta aavistaa. Romaani ei pyri rakentamaan suurta historiallista draamaa, vaan näyttää, miten menneet tapahtumat elävät edelleen tavallisissa ihmisissä – miten vaietut muistot, katkeruus ja rakkaus voivat kulkea käsi kädessä. Kieli on lapsen ihmettelyä, se on paikoin l...