Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä : Kosken kahta puolta

Jari Järvelän Kosken kahta puolta on herkkä  romaani siitä, miten historia jatkaa elämäänsä perheissä, sukupolvissa ja hiljaisissa lauseiden väleissä. Teos sijoittuu kesään 1977: seitsemänvuotias poika viettää kahta peräkkäistä päivää kahdessa mummilassa, jotka sijaitsevat samassa kaupungissa – mutta niiden välissä virtaa koski. Se on myös näkymätön raja, joka erottaa suvut, menneisyydet ja muistot toisistaan.

Toinen mummila on punainen, toinen valkoinen. Lapsi ei ymmärrä, miksi sama menneisyys tuntuu erilaiselta riippuen siitä, kumman keittiön pöydän ääressä istutaan. Järvelä kirjoittaa taitavasti lapsen näkökulmasta: pojan maailma on täynnä arjen yksityiskohtia, aikuisten katseita ja lauseita, joiden painoa hän vasta aavistaa.

Romaani ei pyri rakentamaan suurta historiallista draamaa, vaan näyttää, miten menneet tapahtumat elävät edelleen tavallisissa ihmisissä – miten vaietut muistot, katkeruus ja rakkaus voivat kulkea käsi kädessä. Kieli on lapsen ihmettelyä, se on paikoin lähes lyyrisen kaunista. 

Vaikka Kosken kahta puolta on pienieleinen, sen teemat ovat suuria: muisti, sovinto ja se, voiko menneisyyden kuilua koskaan todella ylittää. Romaani on myös henkilökohtainen – Järvelä on kertonut ammentaneensa tarinaan omien mummojensa erilaisista taustoista. Tämä tuo teokseen lempeää aitoutta ja inhimillisyyttä.

Kosken kahta puolta on yksi niistä kirjoista, jotka eivät huuda, vaan kuiskivat. Se jättää lukijaan jäljen, joka kasvaa ajan kanssa.

 

Tammi, 2018

 

- Juha Heinänen 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...
Lähetä kommentti
Lue lisää