Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä : Kosken kahta puolta

Jari Järvelän Kosken kahta puolta on herkkä  romaani siitä, miten historia jatkaa elämäänsä perheissä, sukupolvissa ja hiljaisissa lauseiden väleissä. Teos sijoittuu kesään 1977: seitsemänvuotias poika viettää kahta peräkkäistä päivää kahdessa mummilassa, jotka sijaitsevat samassa kaupungissa – mutta niiden välissä virtaa koski. Se on myös näkymätön raja, joka erottaa suvut, menneisyydet ja muistot toisistaan.

Toinen mummila on punainen, toinen valkoinen. Lapsi ei ymmärrä, miksi sama menneisyys tuntuu erilaiselta riippuen siitä, kumman keittiön pöydän ääressä istutaan. Järvelä kirjoittaa taitavasti lapsen näkökulmasta: pojan maailma on täynnä arjen yksityiskohtia, aikuisten katseita ja lauseita, joiden painoa hän vasta aavistaa.

Romaani ei pyri rakentamaan suurta historiallista draamaa, vaan näyttää, miten menneet tapahtumat elävät edelleen tavallisissa ihmisissä – miten vaietut muistot, katkeruus ja rakkaus voivat kulkea käsi kädessä. Kieli on lapsen ihmettelyä, se on paikoin lähes lyyrisen kaunista. 

Vaikka Kosken kahta puolta on pienieleinen, sen teemat ovat suuria: muisti, sovinto ja se, voiko menneisyyden kuilua koskaan todella ylittää. Romaani on myös henkilökohtainen – Järvelä on kertonut ammentaneensa tarinaan omien mummojensa erilaisista taustoista. Tämä tuo teokseen lempeää aitoutta ja inhimillisyyttä.

Kosken kahta puolta on yksi niistä kirjoista, jotka eivät huuda, vaan kuiskivat. Se jättää lukijaan jäljen, joka kasvaa ajan kanssa.

 

Tammi, 2018

 

- Juha Heinänen 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stephen Hawking : Minun lyhyt historiani

Stephen Hawkingin muistelmateos Minun lyhyt historian i (My Brief History) on kompakti kirja - ainoastaan 124 sivua, joista neljännes on valokuvia. Hawking kuvaa elämänkulkuaan napakasti ja melko varovaisin sanankääntein. Varhaisvuodet ja nuoruusaika tulevat käsitellyiksi pikaisesti, kun taas opiskelu ja tutkijanura saavat suhteellisesti enemmän tilaa. Omia tunteitaan tai ALS-sairauden henkilökohtaisia vaikutuksia Hawking käsittelee hyvin niukkasanaisesti, ja perhesuhteita sivutaan vain lyhyesti. Kirja antaakin kuvan erittäin järkiperäisestä ja objektiivisesta persoonasta, joka pitää lukijan etäällä syvimmistä sisäisistä kokemuksistaan. Teoksen parhaita osuuksia ovat ne kohdat, joissa Hawking avaa tutkimustyönsä ydintä: mustia aukkoja, alkuräjähdystä, imaginaariaikaa ja rajattomuusehtoa. Ne on esitetty ytimekkäästi, vaikka sisältö voi osoittautua haastavaksi sellaisille lukijoille, joilla ei ole ennestään kosketuspintaa fysiikkaan tai kosmologiaan. Hawkingin taito tehdä tiedettä ymmä...
Lähetä kommentti
Lue lisää