Siirry pääsisältöön

Jari Järvelä : Kosken kahta puolta

Jari Järvelän Kosken kahta puolta on herkkä  romaani siitä, miten historia jatkaa elämäänsä perheissä, sukupolvissa ja hiljaisissa lauseiden väleissä. Teos sijoittuu kesään 1977: seitsemänvuotias poika viettää kahta peräkkäistä päivää kahdessa mummilassa, jotka sijaitsevat samassa kaupungissa – mutta niiden välissä virtaa koski. Se on myös näkymätön raja, joka erottaa suvut, menneisyydet ja muistot toisistaan.

Toinen mummila on punainen, toinen valkoinen. Lapsi ei ymmärrä, miksi sama menneisyys tuntuu erilaiselta riippuen siitä, kumman keittiön pöydän ääressä istutaan. Järvelä kirjoittaa taitavasti lapsen näkökulmasta: pojan maailma on täynnä arjen yksityiskohtia, aikuisten katseita ja lauseita, joiden painoa hän vasta aavistaa.

Romaani ei pyri rakentamaan suurta historiallista draamaa, vaan näyttää, miten menneet tapahtumat elävät edelleen tavallisissa ihmisissä – miten vaietut muistot, katkeruus ja rakkaus voivat kulkea käsi kädessä. Kieli on lapsen ihmettelyä, se on paikoin lähes lyyrisen kaunista. 

Vaikka Kosken kahta puolta on pienieleinen, sen teemat ovat suuria: muisti, sovinto ja se, voiko menneisyyden kuilua koskaan todella ylittää. Romaani on myös henkilökohtainen – Järvelä on kertonut ammentaneensa tarinaan omien mummojensa erilaisista taustoista. Tämä tuo teokseen lempeää aitoutta ja inhimillisyyttä.

Kosken kahta puolta on yksi niistä kirjoista, jotka eivät huuda, vaan kuiskivat. Se jättää lukijaan jäljen, joka kasvaa ajan kanssa.

 

Tammi, 2018

 

- Juha Heinänen 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jan Haglund : Kraak - mitä lie räpiköintiä

Jan Haglundin Kraak – mitä lie räpiköintiä on omintakeinen, mustan huumorin ja eksistentiaalisen levottomuuden kyllästämä pieni romaani, joka tarkastelee ihmisen ja maailman välistä haurasta suhdetta yhden ajelehtivan päähenkilön kautta. Teos voitti Planeetta 9:n järjestämän "Yllätä meidät 2024" -kirjoituskilpailun — eikä ihme: Haglundin ääni on onnistuu olemaan erottuva. Romaani alkaa arkisesta tilanteesta: mies on muuttanut uuteen asuntoon, ympärillään banaanilaatikoita ja omia ajatuksiaan. Siitä avautuu hitaasti syvempään, absurdin ja todellisuuden rajalla tasapainoilevaan kudokseen, jossa varis toimii sekä hahmon mielen että myyttisen alitajunnan peilinä. Haglund kutoo arkisista havainnoista ja metafyysisestä pyörittelystä kauniin ja tunnistettavan kuvan ihmisen irrallisuudesta. Teksti on täynnä teräviä havaintoja, itseironisia monologeja ja elämän kyllästämää ajatuksenjuoksua, joka paikoin muistuttaa sekä Kaurismäen lakonisuutta että J.D. Salingerin sisäistä puhetta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pertti Lassila : Toinen luonto

Toinen luonto on suomalaisessa kirjallisuudessa mielestäni hieman epätavallinen teos. Romaani kertoo Anjasta ja Jounista: Anja työskentelee vakuustarkastusvirastossa, Jouni on taas... sanoisinko toivottoman arkinen mieshahmo, joka työskentelee verojen, vakuutusten tai muiden sellaisten parissa. He tutustuvat, lähinnä Anjan aloitteesta, ja asiat etenevät. Heidän avioliittonsa solmitaan maistraatissa, ja kirjassa seurataan miten tulevaisuudennäkymät, mahdollisuudet ja unelmat vuosien kuluessa hiljalleen haalistuvat. Elämä jää paljolti arjen, rutiinin ja haaleiden toiveiden varaan.  Heidän yhtymiskohdakseen tulee tottumus. Kontrastia tuovat vielä henkilögallerian ystävät, esimerkiksi Topin ja Pirkon aviopari, jolla ainakin näyttää menevän paljon paremmin. Myös muita menestyvämpiä ja "mielenkiintoisempia" henkilöitä liikkuu tarinassa, mutta loppujen lopuksi ei ole varmaa, onko heidän elämänsä lopulta yhtään sen onnellisempaa.   Itse vierastin ehkä hieman henkilöhahmojen kari...
Lähetä kommentti
Lue lisää