Novellikokoelmat ovat mielestäni erinomaista luettavaa. Ne ovat monipuolisia, niitä voi lueskella sopivasti pala kerrallaan ja ne ovat parhaissa tapauksissa myös hyvin viihdyttäviä. Hieman harmi, että niitä julkaistaan nykyään melko vähän. Tämäkin on jo 80-luvulta.
Skiftesvikin Suolamänty lähtee liikkeelle hieman verkkaisesti, mutta nopeasti alkaa vauhti kiihtyä kuin höyryveturissa. Kieli on hauskaa ja elävää ja tarinoihin uppoutuu jo parin sivun jälkeen niin sisälle, että yllättyy kuinka se nopeasti päättyykin. Sen jälkeen tulee taas toinen, täysin erilainen kertomus. Parasta näissä novelleissa mielestäni on kuitenkin niiden kekseliäisyys. Vai mitä sanotte Taistosta, joka yleensä tekee kolmen miehen työt sahalla, mutta äkkiä kuin luonnonoikusta ryhtyykin pitämään konserttia työaikanaan? Entäpä "sahantarkastaja", joka kuljeskelee sahalta toiselle omatekoisissa virkavaatteissaan herätyskello repussaan?
Kaikki tietävät, ettei hän ole mikään oikea virkatarkastaja, mutta siitä huolimatta kaikki haluavat tarkkaan kuulla mitä sanottavaa hänellä on. Entä minkälaisen tarinan mahtaa kätkeä sisälleen itse kirjan nimeksikin valikoitunut suolamänty?
Kustantaja: WSOY
- Jaakko
Kommentit
Lähetä kommentti