Siirry pääsisältöön

Majavateoria - Antti Tuomainen

Antti Tuomaisen trilogian kolmas osa, joka on pimeiden satiiriromaanien päätösosa. Potkut saanut vakuutusmatemaatikko ja seikkailupuistoyrittäjä Henri Koskinen kohtaa, jälleen, outouksia, niin yksityiselämäss kuin ympäristössä. Kaksi edellistä osaa Jäniskerroin (2020) ja Hirvikaava (2021) olivat nautinto lukijalle. Ja haaste. Ensimmäisestä kohtauksesta lähtien Majavateoria näyttää paikat, ihmiset ja ajat yhtä hurmaavan vinosti ja kiinnostavasti, kuin edelliset tarinat.

Heti alussa Henri Koskinen törmää ruumiiseen, yrittää ymmärtää ja karata ja huomaa kohta olevansa epäilty. Aloitetaan loppupäästä ja selvitettään tapahtumien kulku, tiukasti ja mustalla huumorilla.


Koskisen rakkauselämä on muuttunut uusioperheeksi jossa kaikki on helppoa, niin kauan kun jokainen tietää vähemmän toisistaan.

Henri Koskisen veljeltään perintönä saama huvipuisto SunMunFun saa kilpailijan, suuresti ja omistajien rahalla pyörivän huvialueen. Joka ei tuota. Kilpailija näyttää, että ihmisiä tulee jos kaikki on halpaa ja sitä on paljon. Koskista alkaa vaivata kuinka se toimii ja miten sillä olisi mahdollista saada puistoa kannattamaan. Kun yleisä saa kaiken melkein ilmaseksi. Kohdatessaan kilpailijat Henri Koskinen yllättää kertomalla, että heidän laskuissaan on virhe ja vain hän voi sen korjata.

Roistoihin Koskinen törmää veljensä, tuon suvun venkulan avulla. Sankari hänestä tulee hiukan vahingossa, tekemisen tuiskeessa. Tarina kannattaa, on hetkittäin jopa nerokas ja vie mukanaan. Tuomaisen tyyli on lukijalle antoisa, on pakko katsoa mitä siellä seuraavalla sivulla tapahtuu. Ylätyksiin ylletään melkein jokaisella sivulla.


Kustantaja: Otava 2022


- Maija Kääntä

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki : Kivitasku

  Kivitasku on Anni Kytömäen toinen romaani. Kyseessä on monikerroksinen ja -ulotteinen sukupolviromaani, joka kuljettaa lukijaa läpi kolmen eri aikakauden ja useiden päähenkilöiden: 1800-luvun Sergein, 1950-luvun Helenan ja 2010-luvun Vekan tarinat limittyvät tarinan edetessä toisiinsa  ja muodostavat taitavasti kudelman, jossa menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus heijastavat toisiaan. Tapahtumien maisemina toimivat paitsi suomalaiset metsät ja kalliot, myös Karjala, Neuvostoliitto ja jopa etäinen Pääsiäissaari – kaikki osa ihmisen ja luonnon välistä, universaalia kertomusta. Yksi romaanin tarkastelukulmista - niitä on lukuisia - on sukujen tarinat, vaietut salaisuudet ja traumaattinen perintö, ja miten ne muovaavat yksilön identiteettiä. Menneet teot ja niiden seuraukset kantautuvat nykypäivään, ja henkilöhahmojen kohtalot kietoutuvat osaksi suurempaa, kollektiivista muistia. Identiteetti ei ole yksin omatekoinen, vaan rakentuu osaksi toisten kokemuksia ja valintoja. ...
Lähetä kommentti
Lue lisää