Siirry pääsisältöön

PAIMENTYTTÖ - ENNI MUSTONEN

Paimentyttö on 1890-luvulle sijoittuva historiallinen romaani, jonka tapahtumapaikka on Sipoossa sijaitseva Topeliuksen kulttuurisuvun kartano ja sen elämänpiiri: itse professori (juuri se Sakari Topelius nuorempi), hänen perheensä ja sukulaisensa, piiat ja rengit, muonamiesten ja torppareiden perheet ja muu kylänväki.

Kirja alkaa dramaattisella kuvauksella, jos käy ilmi tuon ajan kova elämä. Ensin 13-vuotias paimentyttö Iida, on pulassa lehmien kanssa, joista yksi alkaa poikimaan ja toinen meinaa jäädä suon silmäkkeeseen. Hän saa kuitenkin hankittua apua ja lehmät takaisin taloon, vain saadakseen haukut talon emännältä. Sitten alkaa pitkä ja kylmä kotimatka mökkiin, jossa odottaa tuberkuloosia sairastava äiti. Mökin ikkuna on rikki ja sisällä on kylmä. Yöllä äiti kuolee. Seuraavien päivien aikana Iidan elämä muuttuu ja hän pääsee ensin pikkupiiaksi kartanoon, ja kohta yksi mamselli ottaa hänet suojaansa. Iidan kiinnostus kirjoihin ja lukemiseen tulee myös esille, mutta työntäyteisten päivien keskellä ei siihen oikein tunnu olevan aikaa.

Selkeästi etenevä, historiaan sijoittuva, kertova romaani oli varsin mukavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa taas muutaman ns. vaikeamman teoksen jälkeen.


Kirjaa voi unohtua lukemaan pitkäksikin aikaa ja kuvaus 1890-luvun maalaiselämästä on niin todentuntuista, että siihen voi helposti hypätä mukaan. Eräs yksityiskohta tässä kirjassa on ympäristön ruotsinkielisyys - tapahtumapaikka on Sibo, eli Sipoo. Kirjassa onkin aina vähän väliä ruotsinkielisiä lyhyitä lauseita, jotka kyllä peruskoulun ruotsin jotenkuten selvittäneetkin ymmärtävät. Kirjailija myös auttaa lukijaa vaivihkaa ja varsin kekseliäästi hieman hankalampien sanojen kanssa:

Var är de alla Idas släktingar? Lisi-neiti kysyi, kun reki taas liukui jäällä. Eivät nämä minun sukulaisiani olleet, selitin apeana, naapureita vain. Minun sukulaiseni olivat kaikki kuolleet.

Kustantaja: Otava

- Jouni

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...

Jan Haglund : Kraak - mitä lie räpiköintiä

Jan Haglundin Kraak – mitä lie räpiköintiä on omintakeinen, mustan huumorin ja eksistentiaalisen levottomuuden kyllästämä pieni romaani, joka tarkastelee ihmisen ja maailman välistä haurasta suhdetta yhden ajelehtivan päähenkilön kautta. Teos voitti Planeetta 9:n järjestämän "Yllätä meidät 2024" -kirjoituskilpailun — eikä ihme: Haglundin ääni on onnistuu olemaan erottuva. Romaani alkaa arkisesta tilanteesta: mies on muuttanut uuteen asuntoon, ympärillään banaanilaatikoita ja omia ajatuksiaan. Siitä avautuu hitaasti syvempään, absurdin ja todellisuuden rajalla tasapainoilevaan kudokseen, jossa varis toimii sekä hahmon mielen että myyttisen alitajunnan peilinä. Haglund kutoo arkisista havainnoista ja metafyysisestä pyörittelystä kauniin ja tunnistettavan kuvan ihmisen irrallisuudesta. Teksti on täynnä teräviä havaintoja, itseironisia monologeja ja elämän kyllästämää ajatuksenjuoksua, joka paikoin muistuttaa sekä Kaurismäen lakonisuutta että J.D. Salingerin sisäistä puhetta....