Siirry pääsisältöön

PAIMENTYTTÖ - ENNI MUSTONEN

Paimentyttö on 1890-luvulle sijoittuva historiallinen romaani, jonka tapahtumapaikka on Sipoossa sijaitseva Topeliuksen kulttuurisuvun kartano ja sen elämänpiiri: itse professori (juuri se Sakari Topelius nuorempi), hänen perheensä ja sukulaisensa, piiat ja rengit, muonamiesten ja torppareiden perheet ja muu kylänväki.

Kirja alkaa dramaattisella kuvauksella, jos käy ilmi tuon ajan kova elämä. Ensin 13-vuotias paimentyttö Iida, on pulassa lehmien kanssa, joista yksi alkaa poikimaan ja toinen meinaa jäädä suon silmäkkeeseen. Hän saa kuitenkin hankittua apua ja lehmät takaisin taloon, vain saadakseen haukut talon emännältä. Sitten alkaa pitkä ja kylmä kotimatka mökkiin, jossa odottaa tuberkuloosia sairastava äiti. Mökin ikkuna on rikki ja sisällä on kylmä. Yöllä äiti kuolee. Seuraavien päivien aikana Iidan elämä muuttuu ja hän pääsee ensin pikkupiiaksi kartanoon, ja kohta yksi mamselli ottaa hänet suojaansa. Iidan kiinnostus kirjoihin ja lukemiseen tulee myös esille, mutta työntäyteisten päivien keskellä ei siihen oikein tunnu olevan aikaa.

Selkeästi etenevä, historiaan sijoittuva, kertova romaani oli varsin mukavaa ja mukaansatempaavaa luettavaa taas muutaman ns. vaikeamman teoksen jälkeen.


Kirjaa voi unohtua lukemaan pitkäksikin aikaa ja kuvaus 1890-luvun maalaiselämästä on niin todentuntuista, että siihen voi helposti hypätä mukaan. Eräs yksityiskohta tässä kirjassa on ympäristön ruotsinkielisyys - tapahtumapaikka on Sibo, eli Sipoo. Kirjassa onkin aina vähän väliä ruotsinkielisiä lyhyitä lauseita, jotka kyllä peruskoulun ruotsin jotenkuten selvittäneetkin ymmärtävät. Kirjailija myös auttaa lukijaa vaivihkaa ja varsin kekseliäästi hieman hankalampien sanojen kanssa:

Var är de alla Idas släktingar? Lisi-neiti kysyi, kun reki taas liukui jäällä. Eivät nämä minun sukulaisiani olleet, selitin apeana, naapureita vain. Minun sukulaiseni olivat kaikki kuolleet.

Kustantaja: Otava

- Jouni

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...