Eila Roineen tarina on samalla suomalaisen teatterin historia, pitkä pätkä sitä. Roine on jo yli 90 vuotias ja ollut teatterin lavalla vuodesta 1951, suurimman osan työhistoriasta Tampereen Työväen Teatterin lavalla. Ensin hän oli oppilas, kaikkien niiden konkareitten taustalla ja jonkun ajan kuluttua tasavertaisena mestareidn vierellä. Roineen oman tarinan mukaan hänestä ei ollut muuhun kuin näyttelijäksi, koulutodistus oli niin huono!
Kaiken kaikkiaan Eila Roine oli TTT:N lavalla 43 vuotta.
Meidän teatterin ja viihteen ystävien tavoitettavissa ja nähtävissä hän oli liki 70 vuotta! Onko kenelläkään mitään valittamista hänen töistään teatterissa, elokuvissa tai televisiossa. En ole vielä tavoittanut ketään. Ja tuskin tuleekaan.
Antti Heikkinen kirjoittaa niin tarkasti, että voisi tenttiä suomalaisesta teatterihistoriasta. Eila Roineen muistissa ei ole mitään vikaa. Heikkinen tavoittaa tunnelman jossa on milläkin vuosikymmenellä eletty. Roineen teatterisuku alkoi hänen isänsä Eero Roineen harrastuksesta, kaupanhoitajasta tuli jo nuorena ammattinäyttelijä. Hän halusi ja sai vaimokseen Sylvi Raunion joka oli itse ja myös hänen vanhempansa olivat innokkaita harrastajanäyttelijöitä.
Eila Orvokki Roine syntyi Turussa 26.marraskuuta 1931. Isä Roine oli jo sukunsa myötä työväen henkinen ja oli Turun Työväen Teatterissa. Tampereelle hän siitryi ja siirsi perheensä 1936 kun Tampereen Työväen Teatteri kutsui.
Kuten tiedämme Eila sai kaksi sisarusta Eskon ja Liisan joista heistäkin tuli näyttelijöitä.
Avioliitto näyttelijä-ohjaaja Vili Auvisen kanssa kesti yli 40 vuotta Auvisen kuolemaan saakka. Tietenkin lapset, pojat Tommi ja Janne sekaantuivat näyttämötaiteen tekemiseen.
Eila Roineen mieleenpainuvimpia rooleja olivat elokuva Pitkäjärveläiset (1951), Täällä Pohjantähden alla (TTT 1961-1962), tv-sarja Heikki ja Kaija (TV2, 1961-1971), Miesvihaaja (TTT 1976), tv-sarja Rintamäkeläiset (TV 2, 1972-1978), Suruttomat (TTT 2004), ja Pikku Kakkosen mummo (1996-2013).
Antti Heikkinen on kirjoittanut 600 sivua asiaa ja elämää jossa on kaikki elämän vivahteet. Heikkisen luovuus pitää lukijan mielenkiinnon yllä ja antaa monta asiaa ja tapahtumaa loistavan näyttelijän elämästä. Minkäänlaista diivaa Eila Roineesta ei saa, ei millään. Hän on elänyt työssä jossa viihtyy, ihmisten keskellä joita on itse arvostanut ja kiittänyt. Hänen työtään kunnioittaa koska rooleissaan hän on aina ollut se joka on roolinsa täydellinen muotokuva.
Kiitos ja kumarrus niin kirjailijalle kuin näyttelijälle joka kirjankin pääroolissa on antoisa.
Otava 2023
- Maija Kääntä
Kommentit
Lähetä kommentti