Siirry pääsisältöön

Antti Heikkinen: Eila Roine

Antti Heikkinen on toimittaja joka ryhtyi kulttuurihenkilöiden elämäkertakirjoittajaksi. Hänen kirjoittamia elämäkertoja aikaisemmin ovat mm.  Juice Leskinen, Kari Tapio, Heikki Turunen.  Omien sanojen mukaan hän ei olisi voinut  muutama vuosi sitten kuvitellakaan ryhtyvänsä arvostamansa Eila Roineen elämäkerran kirjoittajaksi. No, aika ja muutamat tapaamiset tekivät tehtävänsä. Eila Roine lupautui ja oikeastaan pyysi Antti Heikkistä elämänsä tarinan kirjoittajaksi.

Eila Roineen tarina on samalla suomalaisen teatterin historia, pitkä pätkä sitä. Roine on jo yli 90 vuotias ja ollut teatterin lavalla vuodesta 1951, suurimman osan työhistoriasta Tampereen Työväen Teatterin lavalla. Ensin hän oli oppilas, kaikkien niiden konkareitten taustalla ja jonkun ajan kuluttua tasavertaisena mestareidn vierellä. Roineen oman tarinan mukaan hänestä ei ollut muuhun kuin näyttelijäksi, koulutodistus oli niin huono!
Kaiken kaikkiaan Eila Roine oli TTT:N  lavalla 43 vuotta. 

 

 Meidän teatterin ja viihteen ystävien tavoitettavissa ja nähtävissä hän oli liki 70 vuotta! Onko kenelläkään mitään valittamista hänen töistään teatterissa, elokuvissa tai televisiossa. En ole vielä tavoittanut ketään. Ja tuskin tuleekaan.

Antti Heikkinen kirjoittaa niin tarkasti, että voisi tenttiä suomalaisesta teatterihistoriasta.  Eila Roineen muistissa ei ole mitään vikaa. Heikkinen tavoittaa tunnelman jossa on milläkin vuosikymmenellä eletty. Roineen teatterisuku alkoi hänen isänsä Eero Roineen harrastuksesta, kaupanhoitajasta tuli jo nuorena ammattinäyttelijä. Hän halusi ja sai vaimokseen Sylvi Raunion joka oli itse ja myös hänen vanhempansa olivat innokkaita harrastajanäyttelijöitä.
Eila Orvokki Roine syntyi Turussa 26.marraskuuta 1931. Isä Roine oli jo sukunsa myötä työväen henkinen ja oli Turun Työväen Teatterissa. Tampereelle hän siitryi ja siirsi perheensä 1936 kun Tampereen Työväen Teatteri kutsui.

Kuten tiedämme Eila sai kaksi sisarusta  Eskon ja Liisan joista heistäkin tuli näyttelijöitä.
Avioliitto näyttelijä-ohjaaja Vili Auvisen kanssa kesti yli 40 vuotta Auvisen kuolemaan saakka. Tietenkin lapset, pojat Tommi ja Janne sekaantuivat näyttämötaiteen tekemiseen.

Eila Roineen mieleenpainuvimpia rooleja olivat  elokuva Pitkäjärveläiset (1951),  Täällä Pohjantähden alla (TTT  1961-1962), tv-sarja Heikki ja Kaija (TV2, 1961-1971),  Miesvihaaja (TTT 1976), tv-sarja Rintamäkeläiset (TV 2, 1972-1978), Suruttomat (TTT 2004), ja Pikku Kakkosen mummo (1996-2013).

Antti Heikkinen on kirjoittanut 600 sivua asiaa ja elämää jossa on kaikki elämän vivahteet. Heikkisen luovuus pitää lukijan mielenkiinnon yllä ja antaa monta asiaa ja tapahtumaa loistavan näyttelijän elämästä. Minkäänlaista diivaa Eila Roineesta ei saa, ei millään. Hän on elänyt työssä jossa viihtyy, ihmisten keskellä joita on itse arvostanut ja kiittänyt. Hänen työtään kunnioittaa koska rooleissaan hän on aina ollut se joka on roolinsa täydellinen muotokuva.
Kiitos ja kumarrus niin kirjailijalle kuin näyttelijälle joka kirjankin pääroolissa on antoisa.

 

Otava 2023

 

- Maija Kääntä


 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki : Mirabilis

Anni Kytömäen Mirabilis  on mielenkiintoinen ja omaperäinen teos, joka käsittelee yksilön kokemusta muuttuvassa ja usein arvaamattomassa maailmassa. Kytömäki on tunnettu lyyrisestä tyylistään ja herkästä kielenkäytöstään, ja Mirabilis ei petä tässä suhteessa. Teos yhdistelee proosaa ja runollista ilmaisua, luoden tekstille unenomaista ja maagista tunnelmaa. Mielestäni teoksen suurin yksittäinen vahvuus on sen kieli. Kirjailija tuottaa erittäin kuvallista ja ilmaisuvoimaista tekstiä, joka houkuttelee lukijan syvemmälle tarinaan. Hänen tapansa kuvata tunteita ja tunnelmia on hienovarainen, ja monet lauseet jäävät mieleen vahvan visuaalisuutensa ja symboliikkansa vuoksi. Kirja ei kuitenkaan ole nopealukuinen, vaan se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä, sillä jokainen sana tuntuu harkitulta. 1800-luvun nälkävuosiin sijoittuva teos sisältää runsaasti symboliikkaa, joka avautuu eri tavalla riippuen lukijan omista tulkinnoista. Teoksen maailma on täynnä salaperäisiä elementtejä, jotka h...
Lähetä kommentti
Lue lisää

JUMALA 2.0 - JAAKKO UTTER

Suomalaisen fiktiivisen kirjallisuuden historiassa on harvoin kertojana ja tapahtumien keskiössä Jumala, tuo hahmo josta kaikkialla maailmassa tiedetään enemmän kuin kenestäkään muusta.  Jaakko Utterin kirjassa Jumala elää tätä päivää ja yötä, ”synnyttäjänsä” ja muutaman luomansa kaverin kanssa. Hänet on herättänyt henkiin hengenmies ja Jumalan uuteen tulemiseen uskova Isä Mikro. Ideana on  saada taivas maan päälle. Kuulostaa tutulta, jokainen olemassa oleva uskonto ja lahko on kertonut pyrkivänsä tuohon. Ja tuosta lupauksesta ja valheesta on alkanut ihmiskunnan alamäki. ​Tästä lupauksesta alkaa myös kirjan tarina. Jumala on läppärin ruudulla elävät silmät ja ääni. Myöhemmin saadaan lisäosia.  ​Tarina Jumalan uudelleen tulemisesta tässä ajassa on hauska, railakas ja yllättäen jopa uskottava. Tämän ajan todellisuus on juuri näin naurettava, pelottava ja uskottava.   Yleensä pelastuksen kohteina ovat ihmisen itsekkyyden ja omaan napaan tuijottelun aikaan saamat he...
Lähetä kommentti
Lue lisää