Siirry pääsisältöön

KUNKKU - TUOMAS KYRÖ


Hauska, hervoton ja hävytön. Sellainen on Tuomas Kyrön merkittävämmäksi teokseksikin kutsuttu Kunkku.


Kukaan ei kirjoita niin kuin Tuomas Kyrö. Hänen ansionaan on omalaatuinen, naivistinen tyyli, joka synnyttää lyhyitä ja helposti sulatettavia lauseita lukijan ahmittavaksi. Lähes jokaisessa lauseessa on jokin odottamaton juttu tai koukku. Kyrön kirjat ovat puhdasta huumoria kyrömäisimmillään. 
Kirjat varmasti jakavat mielipiteitä, mutta faneille tämä fantasialliseen ja vaihtoehtoiseen maailmanjärjestykseen perustuva teos on mitä antoisinta luettavaa, sivuja on pitkälti yli 500.


Kustantaja: Siltala



Muualla sanottua:
​
"Kyrö nauttii työstään ja niinpä tämäkin vänähti aiotusta parista sadasta sivusta 550:een. Se ei faneja varmasti haittaa, eikä haittaa kriittistäkään lukijaa, koska romaanin rakenne on alusta loppuun harkittu. [--] Kyrö ei ole humoristi vailla tarkoitusta." – Nina Lehtinen, Aamulehti

"Kunkku on oivan kansikuvansa veroinen hahmo, jonnekin tragikomiikan pientareelle istahtava lapsenmielinen tollisko, jossa on paljon Uuno Turhapuron piirteitä. Uskon teatterikäsikirjoituksen mahdollisuuksiin, sen verran messevä karikatyyri Kunkku on." – Jenni Kinnunen, Kaleva 
​
"Kunkku on romaanina sekä kepeä että syvällinen. Mikä tärkeintä, lukija saa itse päättää, mihin suuntaan näkemystä haluaa painottaa." – Erkki Kanerva, Turun Sanomat

- Jouni



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...
Lähetä kommentti
Lue lisää