Siirry pääsisältöön

KUPERAT JA KOVERAT - HANNU VÄISÄNEN

Palkitun kirjailijan omaelämäkerrallisen trilogian päätösosa. Kirja seuraa päähenkilön nuoruutta, opiskelua ja etsikkoaikaa ja erityisesti hänen suhdettaan isäänsä. Väisänen on maalannut maailman, jossa seikkailevat traagiset mutta hullunkuriset hahmot. Kieli kukoistaa, on suorastaan hedelmällistä. Kun otetaan vielä huomioon, että tekijä on kuitenkin ensisijaisesti kuvataiteilija. On mahdollista löytää myös yhtäläisyyksiä Hannu Väisäsen ja Oscar Wilden välillä. Väisänen jopa mainitsee Wilden tekstissään. 

Väisäsen teksti on parhaimmillaan huumaavan hyvää. Mutta se voi olla myös hieman raskasta.

Muualla sanottua:

Hymylahkolaisia ja itkuistuntoja, sokea maalari nimeltä Doris ja duffelitakki jonka sisältä löytyy arkkitehti... Kuvataiteilija-kirjailijan omaelämäkerrallisen trilogian valloittava päätösromaani on oikea runsaudensarvi.Savonlinnan taidelukio aatteellisine leireineen on vain alkusoitto Anteron itsenäistymisen ja taiteilijaksi kasvamisen tiellä. Taideakatemian pääsykokeiden jälkeen on otettava haltuun Helsinki.Jo opiskelijaboksin etsintä osoittautuu monivaiheiseksi seikkailuksi, jonka edetessä Antero tutustuu mm. vaatteistaan ulos lihoneeseen operettilaulajattareen, kapellimestari Georg de Godzinskyyn ja pappisseminaarilaiseen joka käyttää peruukkia.Anteron tunne-elämän mullistaa rakastuminen duffelitakkiin, ja arkkitehtiin takin sisällä. Liitto on kuin Orleansin piiritys, lyhyt mutta vaikutuksiltaan kauaskantoinen.Monenkirjavien kokemusten loppusummana Antero pääsee pitämään ensimmäisen omien töidensä näyttelyn. Avajaisista kehkeytyy viimeinen välienselvittely isän kanssa.
​Sumashop.fi


Kustantaja: Seven


- Jouni

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...

Jan Haglund : Kraak - mitä lie räpiköintiä

Jan Haglundin Kraak – mitä lie räpiköintiä on omintakeinen, mustan huumorin ja eksistentiaalisen levottomuuden kyllästämä pieni romaani, joka tarkastelee ihmisen ja maailman välistä haurasta suhdetta yhden ajelehtivan päähenkilön kautta. Teos voitti Planeetta 9:n järjestämän "Yllätä meidät 2024" -kirjoituskilpailun — eikä ihme: Haglundin ääni on onnistuu olemaan erottuva. Romaani alkaa arkisesta tilanteesta: mies on muuttanut uuteen asuntoon, ympärillään banaanilaatikoita ja omia ajatuksiaan. Siitä avautuu hitaasti syvempään, absurdin ja todellisuuden rajalla tasapainoilevaan kudokseen, jossa varis toimii sekä hahmon mielen että myyttisen alitajunnan peilinä. Haglund kutoo arkisista havainnoista ja metafyysisestä pyörittelystä kauniin ja tunnistettavan kuvan ihmisen irrallisuudesta. Teksti on täynnä teräviä havaintoja, itseironisia monologeja ja elämän kyllästämää ajatuksenjuoksua, joka paikoin muistuttaa sekä Kaurismäen lakonisuutta että J.D. Salingerin sisäistä puhetta....