Siirry pääsisältöön

Suossa kulkijat - Pekka Lempiäinen

Tuntematon pieni omakustanne kirjaston poistohyllyssä. Monille Pekka Lempiäisen Suossa kulkijat on ehkä juuri tätä. Kirja jossa hieman epäselvä ja huolimattomasti laadittu kansi ei kieltämättä omaa mitään Top10-dekkarien vetovoimaa, mutta tässä tapauksessa voin sanoa,että ulkokuori pettää. 

Kertomus alkaa suohon hukkuvasta karanneesta lehmästä, jota ryhmä ihmisiä alkaa jäljittää. Jokaisella ryhmäläisellä on oma historiansa ja omat syynsä selvittää mistä - ja miksi - lehmäkarkulainen on tullut ja minne se on ollut matkalla. Aluksi kaikki sujuu rauhallisesti ja jäljitys etenee, koska apuun on saatu koira. Jäljet johtavat suuriin kansallispuiston metsiin. Vähitellen reissussa alkaa tapahtua yllättäviä asioita.

Pekka Lempiäisellä on paljon luontoaiheisia romaaneja, joihin varmasti vielä tutustun. Tässä kirjassa nivoutuvat ihmisten omat elämäntarinat mukavasti yhteen saadun mission kanssa, ja hahmoista alkaa paljastua yllättäviä piirteitä. 

Jos pitäisi valita Pekka Lempiäisen tai jonkun palkitun ja kaupallisesti suositun kirjailijan väliltä, voin sanoa epäröimättä, että voisin hyvinkin valita Pekan. Palkitsemisesta puheenollen, tämä kirja on voittanut v. 2016 Möllärimestari-tittelin, joka jaetaan omakustannekirjoille.


2015

Pekka Lempiäinen (BoD)


- Jouni

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jan Haglund : Kraak - mitä lie räpiköintiä

Jan Haglundin Kraak – mitä lie räpiköintiä on omintakeinen, mustan huumorin ja eksistentiaalisen levottomuuden kyllästämä pieni romaani, joka tarkastelee ihmisen ja maailman välistä haurasta suhdetta yhden ajelehtivan päähenkilön kautta. Teos voitti Planeetta 9:n järjestämän "Yllätä meidät 2024" -kirjoituskilpailun — eikä ihme: Haglundin ääni on onnistuu olemaan erottuva. Romaani alkaa arkisesta tilanteesta: mies on muuttanut uuteen asuntoon, ympärillään banaanilaatikoita ja omia ajatuksiaan. Siitä avautuu hitaasti syvempään, absurdin ja todellisuuden rajalla tasapainoilevaan kudokseen, jossa varis toimii sekä hahmon mielen että myyttisen alitajunnan peilinä. Haglund kutoo arkisista havainnoista ja metafyysisestä pyörittelystä kauniin ja tunnistettavan kuvan ihmisen irrallisuudesta. Teksti on täynnä teräviä havaintoja, itseironisia monologeja ja elämän kyllästämää ajatuksenjuoksua, joka paikoin muistuttaa sekä Kaurismäen lakonisuutta että J.D. Salingerin sisäistä puhetta....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Pertti Lassila : Toinen luonto

Toinen luonto on suomalaisessa kirjallisuudessa mielestäni hieman epätavallinen teos. Romaani kertoo Anjasta ja Jounista: Anja työskentelee vakuustarkastusvirastossa, Jouni on taas... sanoisinko toivottoman arkinen mieshahmo, joka työskentelee verojen, vakuutusten tai muiden sellaisten parissa. He tutustuvat, lähinnä Anjan aloitteesta, ja asiat etenevät. Heidän avioliittonsa solmitaan maistraatissa, ja kirjassa seurataan miten tulevaisuudennäkymät, mahdollisuudet ja unelmat vuosien kuluessa hiljalleen haalistuvat. Elämä jää paljolti arjen, rutiinin ja haaleiden toiveiden varaan.  Heidän yhtymiskohdakseen tulee tottumus. Kontrastia tuovat vielä henkilögallerian ystävät, esimerkiksi Topin ja Pirkon aviopari, jolla ainakin näyttää menevän paljon paremmin. Myös muita menestyvämpiä ja "mielenkiintoisempia" henkilöitä liikkuu tarinassa, mutta loppujen lopuksi ei ole varmaa, onko heidän elämänsä lopulta yhtään sen onnellisempaa.   Itse vierastin ehkä hieman henkilöhahmojen kari...
Lähetä kommentti
Lue lisää