Siirry pääsisältöön

Stephen Hawking : Minun lyhyt historiani

Stephen Hawkingin muistelmateos Minun lyhyt historiani (My Brief History) on kompakti kirja - ainoastaan 124 sivua, joista neljännes on valokuvia. Hawking kuvaa elämänkulkuaan napakasti ja melko varovaisin sanankääntein. Varhaisvuodet ja nuoruusaika tulevat käsitellyiksi pikaisesti, kun taas opiskelu ja tutkijanura saavat suhteellisesti enemmän tilaa. Omia tunteitaan tai ALS-sairauden henkilökohtaisia vaikutuksia Hawking käsittelee hyvin niukkasanaisesti, ja perhesuhteita sivutaan vain lyhyesti. Kirja antaakin kuvan erittäin järkiperäisestä ja objektiivisesta persoonasta, joka pitää lukijan etäällä syvimmistä sisäisistä kokemuksistaan.

Teoksen parhaita osuuksia ovat ne kohdat, joissa Hawking avaa tutkimustyönsä ydintä: mustia aukkoja, alkuräjähdystä, imaginaariaikaa ja rajattomuusehtoa. Ne on esitetty ytimekkäästi, vaikka sisältö voi osoittautua haastavaksi sellaisille lukijoille, joilla ei ole ennestään kosketuspintaa fysiikkaan tai kosmologiaan. Hawkingin taito tehdä tiedettä ymmärrettäväksi tulee kuitenkin esiin hänen pyrkiessään avaamaan monimutkaisia ajatuksia selkokielisesti.

Kokonaisuudessaan teos valottaa sitä, miten vaikeavammainen tutkija kohosi kansainvälisesti arvostetuksi tieteentekijäksi ja tiedeviestijäksi. Kirjan vahvuus on sen ytimekkyys ja sujuva ilmaisu, mutta henkilökohtaisempia näkökulmia kaipaaville sisältö saattaa tuntua hieman etäiseltä.


 WSOY 2015

Suomentanut Markus Hotakainen

 

- Mari Lepistö

 

 

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suvi Rimpiläinen: Hiljaiset hiihtäjät - 26 tarinaa pieruista

Nyt sain käsiini jotain häkellyttävää - kirjan pieruista! Tuosta vaietusta, mutta kaikille tutusta peräpään aiheesta. Täytyy sanoa, että kun pakettia aloin auki ropeloimaan, niin mielessä kutkutti monenlaisia ajatuksia: onko kyseessä kakkahuumoria kolmanteen potenssiin, taukoamatonta suolikaasujen sinfoniaa vai jotain ihan muuta? Ja ilokseni sain huomata, että jotain muutahan se oli. Todella hersyvän pursuvasti kirjoitettua novellimuotoista uutta kaunoa, jossa piereminen on vain sivujuonne. Kirjassa on tosiaan 26 toinen toistaan hulvattomampaa tarinaa. Kieliasu on - aina toki tarinan kontekstista riippuen - rehellistä murretta; aihepiirit mitä moninaisimpia aina musiikkiopiston viulukonsertista palvelutalossa asuvaan entiseen petomaaniin. Toiset tarinat ovat tietysti enemmän suosikkejani kuin toiset, mutta kaikki saivat kyllä hymyn kareilemaan suupielissä, ja osa käynnisti isommankin kikatuksen.  Pidän Rimpiläisen tyylistä kovasti, ja mielelläni suosittelen tätä kaikille, paitsi el...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...
Lähetä kommentti
Lue lisää