Siirry pääsisältöön

Katja Kettu : Rose on poissa

Katja Ketun Rose on poissa (2022) on vahva kuvaus juurettomuudesta ja historian murtumista. Kettu siirtää kerrontansa Amerikan preerioille, missä metsäsuomalainen melankolia ja ojibway-perintö kietoutuvat toisiinsa. Kadonneen äidin etsintätarina on samalla myös syväsukellus ylisukupolvisiin traumoihin ja kahden sorretun kulttuurin kohtaamiseen.

Teoksen keskiössä on Lempi, joka etsiessään äitiään Rosea joutuu kohtaamaan oman sirpaleisen identiteettinsä. Kysymys siitä, kuka saa kertoa kenenkin tarinan, on läsnä, kun Kettu rakentaa siltaa suomalaisten siirtolaisten ja alkuperäiskansojen jaetun trauman välille.

Romaanin rakenne korostaa, ettei menneisyys ole koskaan ohi; se elää meissä tarinoina ja hiljaisuuksina. Käsittelemällä reservaattikoulujen julmuuksia Kettu tuo historian lähelle. 

Lopulta kyse on sovituksesta: voiko ihminen tulla kokonaiseksi ilman juuriaan ja kantaako rakkaus silloinkin, kun yhteys on fyysisesti poikki? 

Kirja on vaikeatajuinen ja raskas, mutta myös syvällinen ja oivaltava. Teos on vaativa mutta palkitseva eepos kaipuusta. Ketun kieli on teoksen toinen päähenkilö: se on lihallista, aistillista ja lyyristä. Hän ei pelkää kuvata ihmisyyden raadollisuutta, mutta löytää mudan ja veren keskeltä aina kauneutta. Kielellinen rikkaus tekee lukukokemuksesta intensiivisen ja upottaa lukijan Etelä-Dakotan sakeaan tunnelmaan.

 

WSOY 2018

 

- Lennart P 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Roope Lipasti : Linnan juhlat

Linnan juhlat  seuraa keski-ikäisen Hannun tarinaa, jonka suurin unelma on päästä presidentin linnaan itsenäisyyspäivän juhliin. Tällainen haaveiluhan on varmasti monelle suomalaiselle tuttua, mutta nyt mennäänkin sitten aika lailla överiksi. Tapahtumat alkavat vuoden 2016 jälkeen, kun Hannun peruselämä pettää: avioliitto hajoaa, koti ja työ ovat uhattuina. Hän horjahtaa elämän reunalle, kunnes kohtaa Mikon, "persoonan treenaajan", jonka kanssa hänen haaveensa alkaa konkretisoitua.  Kirja sekoittaa tragikoomisen ja yhteiskunnallisen tarkastelun: mukana on mediaspektaakkelia, sanomalehtikiistoja sekä ikä- ja yhteiskuntaluokkasidonnaista huumoria. Teos hakee komiikkaansa jokapäiväisistä vaikeuksista ja absurdin paljastaman vakavuuden kautta. Tarina on pinnaltaan kevyttä luettavaa, mutta sisältää syvempää synkkyyttä ja  yhteiskuntakritiikkiäkin. Kerronta liikkuu Hannun ja Marian näkökulmien välillä (painottuen kuitenkin Hannuun), ja mukaan on liitetty myös virallisia...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Stephen Hawking : Minun lyhyt historiani

Stephen Hawkingin muistelmateos Minun lyhyt historian i (My Brief History) on kompakti kirja - ainoastaan 124 sivua, joista neljännes on valokuvia. Hawking kuvaa elämänkulkuaan napakasti ja melko varovaisin sanankääntein. Varhaisvuodet ja nuoruusaika tulevat käsitellyiksi pikaisesti, kun taas opiskelu ja tutkijanura saavat suhteellisesti enemmän tilaa. Omia tunteitaan tai ALS-sairauden henkilökohtaisia vaikutuksia Hawking käsittelee hyvin niukkasanaisesti, ja perhesuhteita sivutaan vain lyhyesti. Kirja antaakin kuvan erittäin järkiperäisestä ja objektiivisesta persoonasta, joka pitää lukijan etäällä syvimmistä sisäisistä kokemuksistaan. Teoksen parhaita osuuksia ovat ne kohdat, joissa Hawking avaa tutkimustyönsä ydintä: mustia aukkoja, alkuräjähdystä, imaginaariaikaa ja rajattomuusehtoa. Ne on esitetty ytimekkäästi, vaikka sisältö voi osoittautua haastavaksi sellaisille lukijoille, joilla ei ole ennestään kosketuspintaa fysiikkaan tai kosmologiaan. Hawkingin taito tehdä tiedettä ymmä...
Lähetä kommentti
Lue lisää