Siirry pääsisältöön

Katja Kettu : Rose on poissa

Katja Ketun Rose on poissa (2022) on vahva kuvaus juurettomuudesta ja historian murtumista. Kettu siirtää kerrontansa Amerikan preerioille, missä metsäsuomalainen melankolia ja ojibway-perintö kietoutuvat toisiinsa. Kadonneen äidin etsintätarina on samalla myös syväsukellus ylisukupolvisiin traumoihin ja kahden sorretun kulttuurin kohtaamiseen.

Teoksen keskiössä on Lempi, joka etsiessään äitiään Rosea joutuu kohtaamaan oman sirpaleisen identiteettinsä. Kysymys siitä, kuka saa kertoa kenenkin tarinan, on läsnä, kun Kettu rakentaa siltaa suomalaisten siirtolaisten ja alkuperäiskansojen jaetun trauman välille.

Romaanin rakenne korostaa, ettei menneisyys ole koskaan ohi; se elää meissä tarinoina ja hiljaisuuksina. Käsittelemällä reservaattikoulujen julmuuksia Kettu tuo historian lähelle. 

Lopulta kyse on sovituksesta: voiko ihminen tulla kokonaiseksi ilman juuriaan ja kantaako rakkaus silloinkin, kun yhteys on fyysisesti poikki? 

Kirja on vaikeatajuinen ja raskas, mutta myös syvällinen ja oivaltava. Teos on vaativa mutta palkitseva eepos kaipuusta. Ketun kieli on teoksen toinen päähenkilö: se on lihallista, aistillista ja lyyristä. Hän ei pelkää kuvata ihmisyyden raadollisuutta, mutta löytää mudan ja veren keskeltä aina kauneutta. Kielellinen rikkaus tekee lukukokemuksesta intensiivisen ja upottaa lukijan Etelä-Dakotan sakeaan tunnelmaan.

 

WSOY 2018

 

- Lennart P 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Markku Salo : Rajapinta

Markku Salo on tuttu nimi tietokirjallisuuden puolelta, ja nyt päätin tutustua hänen ensimmäiseen kaunokirjalliseen teokseensa nimeltään "Rajapinta". Kyseessä on yhdeksän novellin kokoelma.  Jo ensimmäinen novelli  "Säpsähdys" antaa viitteitä, että tällä kertaa ei ole ehkä aivan tavanomaisinta tekstiä tulossa. Rajapinta on yllättävä, lämmin ja ajoittain kylmäävä novellikokoelma. Tarinat liikkuvat monenlaisissa maisemissa: unestaan heräävä Mozart kohtaa musiikin demonisen kierteen, kun taas nykyajan koodari Pecca purkaa omaa elämäänsä bugien, deadlinejen ja burnoutin keskellä. Novellissa "Sikin sokin, hujan hajan" omien ajatustensa - ja tavaroidensa - kanssa elävä Kaarina on minimalistinen ja koskettava ihmiskuvaus. Enkä ainakaan minä tiedä yhtään toista novellia, jossa pääosassa seikkailisivat kaksiulotteiset välkkyvät sähköoliot. Koko kirjan taustalla kulkee filosofinen pohjavire, joka on kirjan punainen lanka - kenties juuri se Rajapinta.. Oma oivallukse...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anja Erämaja : Imuri

  Anja Erämajan esikoisromaani "Imuri" (2019) on tiivis ja omaperäinen kuvaus nykyajan naisen arjesta, jossa yhdistyvät kevytyrittäjyys, perhe-elämän haasteet ja henkilökohtaiset paineet. Teos seuraa kolmen päivän ajan Kristiinaa, joka tasapainoilee työn, perheen ja omien tarpeidensa välillä.  Erämajan tausta runoilijana heijastuu teoksen kieleen: kieli on tiivistä, runollista ja monimerkityksellistä. Lyhyet luvut ja ytimekkäät lauseet antavat tekstille rytmiä, joka muistuttaa runoutta. Assosiaatiot ja ajatuksenvirta vievät kerrontaa eteenpäin.  Teoksen rakenne on napakka: arkisten esineiden mukaan nimetyt luvut ja dialogit siskosten välillä äidin kuoleman jälkeen luovat kokonaisuuden, jossa arki ja elämän suuret muutokset sekoittuvat luontevasti. Tämä korostaa elämän monimuotoisuutta ja arvaamattomuutta. "Imuri" on sekä hauska että koskettava teos, joka tarjoaa vertaistukea monelle samassa tilanteessa olevalle. Se on onnistunut siirtymä runoudesta proosaan ja o...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sylvain Neuvel : Uinuvat jättiläiset

 "Uinuvat jättiläiset" on kanadalaisen kirjailijan Sylvain Neuvel in kirjoittama science fiction -romaani, joka on Themis-kansiot-sarjan ensimmäinen osa. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 2016, ja se on käännetty suomeksi vuonna 2017 Tarina alkaa, kun 11-vuotias Rose löytää valtavan metallisen, valoa hohtavan käden maahan kaivetusta montusta. 17 vuotta myöhemmin aikuiseksi kasvanut Rose kokoaa tiimin etsimään lisää metallisia "ruumiinosia" eri puolilta maailmaa. Löydetyistä osista muodostuu jättiläismäinen patsas, jonka alkuperää ja käyttötarkoitusta tiimi pyrkii selvittämään Kirjassa on heti yksi seikka, joka mielestäni onnistuneesti erottaa sen suurimmasta osasta perinteistä kaunokirjallisuutta: koko tarina on toteutettu haastattelupöytäkirjoina, joissa haastattelijan roolissa oleva henkilö edustaa tavallaan kirjan toista päähenkilöä, Rosen ohella. Tämä on vallan nerokas kerrontatapa, johon en ole törmännyt aikaisemmin. Ongelma on vain, että kirjan puoliväli...
Lähetä kommentti
Lue lisää