Arviot.net

Ei kertonut katuvansa avaa uudenlaisen näkökulman sotaan. Tällä kertaa Lapin sotaan, jossa saksalaiset joukot häädettiin Suomesta. Alkukesällä 1945 viisi naista lähtee norjalaiselta vankileiriltä kotimatkalle halki poltetun Lapin. He eivät kysele toisiltaan syitä matkaansa saksalaisten mukana – kaikki eivät edes osaa vastata siihen itselleenkään. Toinen maailmansota on päättymässä, ja se, mikä vielä eilen oli sallittua, on tänään muuttunut kielletyksi. Miten poikkeusaikana tehdyt ratkaisut näyttäytyvät rauhan aikana? Millaisia ovat ne hetket, jolloin tehdään päätöksiä, joita ei voi perua? Miltä tuntuu palata tietäen, ettei kukaan odota? Ei kertonut katuvansa tuo taas  tavallisten ihmisten valinnat ja usein myös ilman harkinnan mahdollisuutta tai käytännössä pakon edessä tehdyt hätäiset valinnat (seuraanko joukkoja vai jäänkö?) lukijan eteen vaellusromaanin muodossa. Kirja on mielestäni hyvin rakennettu ja henkilögalleria juuri sopivan kokoinen. Kirjailija on tehnyt myös merkittävää...

Kirjassa komeilee Nobel-merkki ja paksuutta on ensyklopedian verran (yli 500 sivua). Joillekin japanilaisen (itse asiassa brittiläisen) kirjalijan omintakeinen teos voi olla liikaa, mutta itse otin sen haasteena. Surullinen pianisti ilmestyi alun perin jo vuonna 1995, mutta vuonna 2017 se saatiin myös suomeksi (suomentaja  Helene Bützow ) Tämä teos on omalaatuinen ja tarkasti hiottu, vaikka monille kirjailijan tunnetuimmat teokset, kuten Ole luonani aina ja Pitkän päivän ilta , säilyvät suosikkeina. Romaani seuraa päähenkilö Ryderin neljä päivää kestävää, kummallista vaellusta kohti tärkeää esiintymistä. Kaupungilla hän törmää jatkuvasti uusiin ihmisiin, joilla on hänelle odotuksia ja vaatimuksia. Aikataulu on armoton, ja pian käy ilmi, että tehtävien verkosto muuttuu loputtomaksi labyrintiksi, josta on vaikea löytää ulospääsyä. Aluksi teos vaikuttaa vielä suhteellisen tavanomaiselta. Maailmankuulu pianisti Ryder saapuu tunnistamattomaan keskieurooppalaiseen kaupunkiin, jossa hä...

   Sirpa Tabetin Kaikki kaupan on koukuttava arvoitusdekkari, jossa eläinlääkäriaseman arki muuttuu hetkessä synkäksi mysteeriksi. Tarina käynnistyy vauhdikkaasti, kun eläinlääkäri Meri Tähtisen yhtiökumppani Risto Koivu kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Risto oli paitsi osa eläinlääkäriaseman tiimiä myös mukana kehittämässä uutta allergialääkettä eläimille. Hänen äkillinen kuolemansa – auto-onnettomuus, jonka taustalta paljastuu unilääkkeen vaikutus – avaa oven sarjalle yllättäviä ja vaarallisia tapahtumia. Eikä mysteeri jää siihen: Riston autosta löytyy kuollut koira, mikä lisää kierroksia tarinan synkkyyteen. Meri huomaa nopeasti olevansa keskellä pelottavaa vyyhtiä. Häntä seurataan ja uhkaillaan, mutta syyt jäävät hämärän peittoon. Lukija saa seurata Merin kamppailua, kun hän päättää selvittää, mitä Ristolle todella tapahtui. Hahmojen väliset jännitteet lisäävät tarinaan kerroksia, ja mukana on myös ripaus romantiikkaa, kun Kasper Kujala astuu kuvioihin. Tabet on mestar...

Noora Vallinkosken romaani Koneen pelko on koskettava kuvaus työläisperheen elämästä Suomessa teollisuuden murroksen aikana. Kirja seuraa päähenkilöä, joka kasvaa teollisuuskaupungin laitamilla sijaitsevassa lähiössä, jota kutsutaan Aukoksi. Aukko on paikka, jossa perinteiset arvot ja käsitykset työstä törmäävät muuttuvaan maailmaan, jossa koneet korvaavat ihmisiä. Vallinkoski kuvaa tarkasti, miten eri taustat vaikuttavat ihmisten elämään ja mahdollisuuksiin. Kirjan kieli on elävä ja värikäs, ja se välittää hyvin hahmojen tunteita ja ajatuksia. Päähenkilön, Johannan, omaa intiimiä yksityiselämää avataan poikkeuksellisenkin rohkeasti. Kirjailijan käyttämä kieli on omaperäistä ja se on ehdottomasti yksi teoksen vahvuuksista. Romaani tarjoaa myös kiinnostavan kuvan 1990-luvun Suomesta ja sen muutoksista. Jotkut sivuhahmot jäävät kuitenkin hieman pintapuolisiksi. Vaikka romaanin tempo saattaa paikoin tuntua hitaalta, sen rakentama maailman ja tunnelma ovat vaikuttavia. Kokonaisuutena ...

Anni Kytömäen Mirabilis  on mielenkiintoinen ja omaperäinen teos, joka käsittelee yksilön kokemusta muuttuvassa ja usein arvaamattomassa maailmassa. Kytömäki on tunnettu lyyrisestä tyylistään ja herkästä kielenkäytöstään, ja Mirabilis ei petä tässä suhteessa. Teos yhdistelee proosaa ja runollista ilmaisua, luoden tekstille unenomaista ja maagista tunnelmaa. Mielestäni teoksen suurin yksittäinen vahvuus on sen kieli. Kirjailija tuottaa erittäin kuvallista ja ilmaisuvoimaista tekstiä, joka houkuttelee lukijan syvemmälle tarinaan. Hänen tapansa kuvata tunteita ja tunnelmia on hienovarainen, ja monet lauseet jäävät mieleen vahvan visuaalisuutensa ja symboliikkansa vuoksi. Kirja ei kuitenkaan ole nopealukuinen, vaan se vaatii keskittymistä ja pysähtymistä, sillä jokainen sana tuntuu harkitulta. 1800-luvun nälkävuosiin sijoittuva teos sisältää runsaasti symboliikkaa, joka avautuu eri tavalla riippuen lukijan omista tulkinnoista. Teoksen maailma on täynnä salaperäisiä elementtejä, jotka h...

Pirkko Saision uusin romaani on syvällinen ja runollinen tutkielma vallasta, valinnoista ja ihmisyydestä. Kirja sijoittuu ikääntyvän diktaattorin mielenmaisemaan, jossa tämä yksinvaltias käy läpi menneisyyttään ja muistojaan. Tarina kysyy, kuinka oikeudenmukaisuudesta ja idealismista kasvava nuorukainen voi päätyä diktaattoriksi, ja onko yksilön valinnoilla lopulta merkitystä tai vapaata tahtoa. Romaanin keskeiset teemat pyörivät vallan ja rakkauden illuusion ympärillä. Saision teksti siirtyy takaumien kautta päähenkilön lapsuuteen, nuoruuteen ja voimakkaimpien aikojen hetkiin, jolloin ratkaisevat valinnat on tehty. Kirja herättää kysymyksiä siitä, miten nämä valinnat voivat johtaa täysin päinvastaisiin tuloksiin kuin alkuperäinen tarkoitus, ja pohdituttaa, onko rakkaus tai idealismi lopulta vain illuusio. *Suliko* itsessään, mysteerihahmo, symboloi näitä kaipauksen ja menetyksen teemoja, joihin päähenkilö palaa toistuvasti. "Suliko" on yhtä aikaa raaka ja herkkä kuvaus inhim...

Ellen Lähteen tutkimuksia -sarjan avausteos nyt Arvioissa. Kyseessä on oikeastaan ihan tyylipuhdas dekkari, vieläpä Agatha Christien henkeen (vrt. Neiti Marple). Mutta on se toki paljon muutakin. Varsinaiseen juoneen sen enempää puuttumatta voin todeta ainakin seuraavaa: Tuoreita kielikuvia ja vetovoimaista kieltä. Kiinnostavia ja myös melko uskottavia henkilöhahmoja. Henkilögalleria oli omaan makuuni kuitenkin hieman turhan runsas. Piti pinnistellä, että muisti kuka olikaan Jenni ja Sini, tämä toki helpottui siinä kirjan puolivälin paikkeilla. Kirja oli mukaansatempaava, ja olisin vallan hyvin voinut lukea pidemmänkin version tästä tarinasta, sillä mielestäni tarina oli hieman ohut. Vanhaa kunnon "kuka teki murhan" -dekkaria tästä kuitenkin löytää, eikä lainkaan hassummin toteutettuna. Otava 2017   - Juha Heinänen