Arviot.net

Kuten arvata saattaa on näyttelijänä tunnetun Pilvi Hämäläisen esikoiskirja on väritetty mustalla huumorilla. Tarinaan on onnistuneesti kirjoitettu mukaan kaikkia elämän outouksia ja todellisen tuttuja tunnelmia. Pikku kaupunki on tarinana taustana, luultavasti kokemuksen ja tuntemisen vuoksi. Huonolla itsetunnolla varustetut naiset: Isoäiti Sirkka, äiti Siru ja tytär Jade Adele ovat päärooleissa. Ihmiset törmäävät omiin ongelmiin ja käyttävät usein omaksi hyväkseen toisten ongeelmia, usein siinäkin epäonnistuen. Eletään pätkä kolmen naisen elämää. Erikoisuuksiin kuuluu äiti Sirun perinteiden kunnioitus, tai ehkä se on vain sitä, että edes joku näyttäsi normaalilta, kun ei aina elämä. Erikoista ei ole tyttären, Jade Adelen, halu muuttaa kotikaupungistaan pois. Se onkin sitä tavallisinta tarinassa. Sainailua jää hetkittäin nauramaan ääneen. Vaikka kolme polvea asuu samassa kerrostalossa ei lämpöä saada ihmisten väleistä. Siru ja Sirkka eivät ole puheväleissä, vanhojen muis...

Tällä kertaa valitsin kirjan pelkän nimen - sekä teoksen että tekijän - perusteella enkä tiennyt lainkaan mitä on odotettavissa. Takakannen esittely toki antoi osviittaa jo siihen suuntaan, että mikään kevyt veijaritarina tai dekkari ei ainakaan olisi kyseessä.  Kirja kertoo suomalaisen naisen ja egyptiläisen miehen - Anun ja Ismaelin - rakkaustarinan. Lukijaa kuljetetaan monitasoisessa ja hyvin lyyrisessä kerronnassa, jossa palataan aina alkuun, Ismaelin ja Anun ensitapaamiseen egyptiläisessä junassa kauan sitten. Ismael kuorii appelsiinin spiraalin muotoisesti ja pujottaa kuoren ranteeseen, Anu puolestaan leikkaa hedelmän kätevästi neljään viipaleeseen. Kirjan päähenkilön ja kertojan koko elämä on oikeastaan valintaa spiraalin ja lohkon - järjen ja uskon - harkitsevaisuuden ja tunteiden mukana elämisen - välillä. Kertoja ei haluaisi tehdä tätä valintaa, hän haluaisi saada molemmat. Ja vaikka kirjassa ei ole varsinaisesti juonta, se on menneisyydessä olevan kertomista ja erilaiste...

Suomalaisen fiktiivisen kirjallisuuden historiassa on harvoin kertojana ja tapahtumien keskiössä Jumala, tuo hahmo josta kaikkialla maailmassa tiedetään enemmän kuin kenestäkään muusta.  Jaakko Utterin kirjassa Jumala elää tätä päivää ja yötä, ”synnyttäjänsä” ja muutaman luomansa kaverin kanssa. Hänet on herättänyt henkiin hengenmies ja Jumalan uuteen tulemiseen uskova Isä Mikro. Ideana on  saada taivas maan päälle. Kuulostaa tutulta, jokainen olemassa oleva uskonto ja lahko on kertonut pyrkivänsä tuohon. Ja tuosta lupauksesta ja valheesta on alkanut ihmiskunnan alamäki. ​Tästä lupauksesta alkaa myös kirjan tarina. Jumala on läppärin ruudulla elävät silmät ja ääni. Myöhemmin saadaan lisäosia.  ​Tarina Jumalan uudelleen tulemisesta tässä ajassa on hauska, railakas ja yllättäen jopa uskottava. Tämän ajan todellisuus on juuri näin naurettava, pelottava ja uskottava.   Yleensä pelastuksen kohteina ovat ihmisen itsekkyyden ja omaan napaan tuijottelun aikaan saamat he...

Vaikka painotus meillä on vahvasti nykyajan suomalaisessa kirjallisuudessa ja uusissa kirjoissa, otamme joskus tutkaimeen myös tällaisia vanhoja klassikkoja. On hyvä muistaa, että tällaiset kirjat kuten Alastalon salissa tai esimerkiksi aiemmin arvioimamme Janne Kuutio ovat olleet aikanaan hyvin moderneja. Niillä on pelkän sisältönsä arvon lisäksi vielä siis myös kulttuurihistoriallinen arvo. En kuitenkaan halua puuttua kulttuurihistorialliseen arvoon, joka on tässä teoksessa eittämättä erittäin suuri. Teoshan on äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi romaaniksikin. Sen sijaan haluan kertoa minkälainen tämä kirja oli ihan tavallisena lukukokemuksena. Ensin muutama selventävä maininta, että mistä oikeastaan on kysymys. Volter Kilven vuonna 1933 julkaistu Alastalon salissa on 1000-sivuinen romaani, jonka tapahtumapaikkana on nimihenkilön kotona sijaitseva sali (talon suurin huone, ennen olohuonetta puhuttiin saleista), jonne hän on kutsunut pitäjän (Kustavin) kapteenit kooll...

Hanna haluaisi, että Kirsikka leipoisi joskus pullaa tai olisi edes yhden viikonlopun ilman viinaa silloin tällöin. Ylipäänsä Kirsikka voisi joskus olla ihan vaan tavallinen äiti, joka huolehtii lapsestaan ja siivoaa kodin, ajattelee enemmän lapsensa tulevaisuutta kuin omia surkeita miessuhteitaan ja trendikästä ulkomuotoaan - intohimojaan.  Virve Sammalkorven romaanissa seurataan kahden, tai oikeastaan kolmen naisen elämää: tyttären (Hanna), hänen äitinsä (Kirsikka) ja hänen äitinsä (Eeva). Kirja rytmittyy Hannan ja Kirsikan näkökulmiin, jotka vuorottelevat koko tarinan ajan. Ensimmäiset sivukymmenet tyyli vaatii hieman totuttelua, mutta alkaa sitten rullata miellyttävästi. Tarinan keskiössä ovat naisten miessuhteet; Kirsikalla niitä riittää mutta Hannalla on vasta ensimmäinen alkamassa. Tytär ja äiti ovat kovin erilaisia persoonallisuuksia, ja voi tuntua jopa siltä, että heidän roolinsa ovat menneet väärin päin. Kirsikka on itsekin tytär, ja kun hänen äitinsä - Hannan isoäiti - a...

Palaamme taas vaihteeksi käännettyyn suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen, josta tuntuu putoavan helmiä tuon tuostakin. Bo Carpelan julkaisi yhden viimeisimmistä teoksistaan vuonna 2007. Lapsuus perustuu ilmeisesti melko pitkälle kirjailijan omiin lapsuuskokemuksiin 1930-luvun Helsingissä. Kirjan päähenkilö, Davi, vartuu 30-luvun aikana ja hänen ulkoista ja erityisesti sisäistä elämäänsä kuvataan juuri sopivasti talvisodan syttymisen kynnykselle. Kirja on tyyliltään lyyrinen. Sitä voisi kutsua jopa proosamuotoon kirjoitetuksi runoksi. Juoni ei kuitenkaan katoa, vaikka pysyykin toisarvoisena ja taka-alalla. Toki maailman tilanteen uhkaavat pilvet ja myös lähiympäristössä tapahtuvat asiat rytmittävät kerrontaa juuri sopivalla tavalla. Kirja on hieno lukukokemus niille, jotka pitävät runollisesta ja herkästä tyylistä. Mikään veijariromaani se ei ole. Kustantaja: Seven - Jaakko Muualla sanottua: Carpelanin romaanissa on päähenkilönä Davi-niminen poika, jonka kokemuspiirin hahmottaminen hels...

Sydänkohtauksia - eli kuinka tehtiin Kummisetä?​​ Kari Hotakainen on varmasti kaikille tuttu nimi, mutta minkälaista mahtaa olla hänen varhaisempi tuotantonsa?  Asia selvisi tietysti parhaiten ottamalla luettavaksi joku kirjailijan alkupään teoksista, ja Sydänkohtauksia oli sopivasti lukulistalla muutenkin.  Kun tämä kirja kirjoitettiin ei ollut vielä euroa, ei somea eikä oikein nettiäkään. Pian nämä "puutteet" kuitenkin kirjaa lukiessa unohtuvat eikä lukija sellaisia osaa kaivatakaan. Hyvä niin. Sydänkohtauksia on varsin vapaasti kehitelty ja jopa hulvaton tarina. Keskiössä on hieman saamaton perheen mies, laitosmies Raimo, jonka suuri intohimo ovat elokuvat - erityisesti väkivaltaiset sellaiset. Kotimaisista ohjaajista hän arvostaa erityisesti Mikko Niskasta, jonka kanssa käy (hieman yksipuolista) kirjeenvaihtoa. Lapsiperheen arjen pyörittäminen meinaa tuon tuosta unohtua, ja se taakka lankeaakin Ilonalle, hänen ahkeralle ja tunnolliselle vaimolleen, joll...