Arviot.net

Jonas Jonassonin toinen romaani on jatko-osa hänen esikoisteokselleen Satavuotias joka livahti ikkunasta ja katosi . Teos noudattaa tuttua kaavaa: Allan Karlsson, nyt jo 101-vuotias, ajautuu jälleen täysin hallitsemattomiin tilanteisiin, joihin sekoittuu maailmanpolitiikkaa, sattumia ja huumoria. Romaanissa Allan ja hänen ikäisensä ystävänsä Julius päätyvät – tietysti täysin tahattomasti – keskelle kansainvälistä kaaosta, johon kuuluvat muun muassa ydinase, saksalainen agentti sekä Ruotsin turvallisuuspoliisi. Allanille tyypilliseen tapaan hän ei juuri huolestu tilanteen vakavuudesta, vaan suhtautuu kaikkeen syvällä rauhalla. Kirjan suurin juonenkäänne liittyy siihen, miten ydinaseen kohtalo ratkeaa lopulta varsin arkisen tapahtuman kautta. Jossain vaiheessa seikkailuun liittyy Sabina, Juliuksen uusi tyttöystävä. Mukaan sekoittuvat myös Etelä-Afrikka, hautausurakointibisnes, eräs epäpätevä rikollisjengi sekä Julius'n kyseenalaiset bisnesideat, jotka luonnollisesti menevät aluksi pi...

Sami Tabellin Laura – on kuollut on psykologinen trilleri, joka kuvaa lapsuuden loppua ja todellisuuden murenemista. (Tämä on tietysti minun tulkintani ja näkökulmani) Tarina alkaa metsästä heräävästä Jessicasta, jonka tie risteää ”Klovni”-hahmon ja uutisissa raportoidun kadonneen tytön kohtalon kanssa. Kerronnan keskiössä on Jessican, hänen veljensä Kristianin ja arvoituksellisen Lauran välinen jännite. Hylätyn pakettiauton ympärillä pelatut leikit muuttuvat vaarallisiksi valtapeleiksi, joissa identiteetit sekoittuvat ja tunnelma on painostava. Teos käsittelee traumoja ja mieltä tavalla, joka jättää lukijan pohtimaan, onko Laura todellinen henkilö vai kenties vain Jessican psyyken luoma suojamekanismi. Tabell luo taidokkaasti ahdistavan ilmapiirin hyödyntämällä syksyistä luontoa ja hylättyjä ympäristöjä. Lukija ei voi myöskään olla huomaamatta sitä kontrastia, joka näiden kahden tytön kotien välillä on. Teoksen erityinen vahvuus on genrelle epätyypillinen, lyyrisen kaunis kieli, ...

Katja Ketun Rose on poissa (2022) on vahva kuvaus juurettomuudesta ja historian murtumista. Kettu siirtää kerrontansa Amerikan preerioille, missä metsäsuomalainen melankolia ja ojibway-perintö kietoutuvat toisiinsa. Kadonneen äidin etsintätarina on samalla myös syväsukellus ylisukupolvisiin traumoihin ja kahden sorretun kulttuurin kohtaamiseen. Teoksen keskiössä on Lempi, joka etsiessään äitiään Rosea joutuu kohtaamaan oman sirpaleisen identiteettinsä. Kysymys siitä, kuka saa kertoa kenenkin tarinan, on läsnä, kun Kettu rakentaa siltaa suomalaisten siirtolaisten ja alkuperäiskansojen jaetun trauman välille. Romaanin rakenne korostaa, ettei menneisyys ole koskaan ohi; se elää meissä tarinoina ja hiljaisuuksina. Käsittelemällä reservaattikoulujen julmuuksia Kettu tuo historian lähelle.  Lopulta kyse on sovituksesta: voiko ihminen tulla kokonaiseksi ilman juuriaan ja kantaako rakkaus silloinkin, kun yhteys on fyysisesti poikki?  Kirja on vaikeatajuinen ja raskas, mutta myös syvä...

Tähän kirjaan oli kerrassaan pakko tarttua, sillä monen muun tavoin, minullakin on hyvässä muistissa 70-80 -lukujen taitteen (eli muinaisuuden) aikainen fiftaribuumi, ja erityisesti fiftarit vs. punkkarit -asetelma. En ollut lukenut Petri Lahden kirjoja aiemmin ja huomasin välittömästi hänen tyylinsä kirjoittaa kronologisesti ja päiväkirjaa muistuttavalla otteella tapahtumien kulusta. Mikä siinä, ihan virkistävä käsittelytapa. Mieleen tuli melko pian taannoin lukemani Lapsuuteni Kekkoslovakia (Kari Harakka), jossa on  samankaltainen ote, vaikka kyseessä onkin romaani. Myös aihepiirit ovat paikoitellen samoja, fiftarit-ilmiö kun sattuu osumaan myös Kekkoslovakin sankimpiin vuosiin.     Kirja alkaa vuodesta 1977, kun helsinkiläisten hampurilaisravintoloiden tienoilla oli havaittu pyörivän 1950-luvun tyyliin pukeutuneita " James Deaneja " ja vastaavasti tyttöjä värikkäissä kellohameissa. Proge-, hippi- (ja miksei myös punk-) ilmiöiden keskellä tämän on täytynyt olla va...

Päätin tarttua pitkästä aikaan kirjallisuudenlajiin, jonka viime tuttavuudesta on jo kulunut aikaa: elämäkertaromaaniin. Orasen kirja kertoo Gösta Serlachius –nimisen suomalaisen teollisuusjohtajan ja mesenaatin elämästä: hänen nousustaan, tehtaita ja yrityksiä perustavasta urastaan, perhe-, raha- ja vallankäyttötarinoistaan, sekä vaikutuksestaan taiteeseen ja yhteiskuntaan. "Iso" on ensimmäiseen persoonaan kirjoitettu fiktiivinen päiväkirja, joka pohjautuu kuitenkin todellisiin tapahtumiin. Ensin pikainen tietoisku Gösta Serlachiuksesta, joka oli ainakin itselleni tuttu vain yhtenä Suomen teollisuushistorian nimistä. Serlachius nousi nopeasti Mäntän paperitehtaiden johtoon aivan 1900-luvun alussa. Mutta hän oli myös suuri kulttuurin ja taiteen ystävä ja merkittävä suomalaisten taiteilijoiden tukija. Hänellä oli merkittävä rooli niin suomalaisen paperiteollisuuden viennin pienoorena kuin myös ensin sisällissodassa ja myöhemmin Talvisodassa, jossa hän neuvotteli Suomelle e...

Jan Haglundin Kraak – mitä lie räpiköintiä on omintakeinen, mustan huumorin ja eksistentiaalisen levottomuuden kyllästämä pieni romaani, joka tarkastelee ihmisen ja maailman välistä haurasta suhdetta yhden ajelehtivan päähenkilön kautta. Teos voitti Planeetta 9:n järjestämän "Yllätä meidät 2024" -kirjoituskilpailun — eikä ihme: Haglundin ääni on onnistuu olemaan erottuva. Romaani alkaa arkisesta tilanteesta: mies on muuttanut uuteen asuntoon, ympärillään banaanilaatikoita ja omia ajatuksiaan. Siitä avautuu hitaasti syvempään, absurdin ja todellisuuden rajalla tasapainoilevaan kudokseen, jossa varis toimii sekä hahmon mielen että myyttisen alitajunnan peilinä. Haglund kutoo arkisista havainnoista ja metafyysisestä pyörittelystä kauniin ja tunnistettavan kuvan ihmisen irrallisuudesta. Teksti on täynnä teräviä havaintoja, itseironisia monologeja ja elämän kyllästämää ajatuksenjuoksua, joka paikoin muistuttaa sekä Kaurismäen lakonisuutta että J.D. Salingerin sisäistä puhetta....

Jari Järvelän Kosken kahta puolta on herkkä  romaani siitä, miten historia jatkaa elämäänsä perheissä, sukupolvissa ja hiljaisissa lauseiden väleissä. Teos sijoittuu kesään 1977: seitsemänvuotias poika viettää kahta peräkkäistä päivää kahdessa mummilassa, jotka sijaitsevat samassa kaupungissa – mutta niiden välissä virtaa koski. Se on myös näkymätön raja, joka erottaa suvut, menneisyydet ja muistot toisistaan. Toinen mummila on punainen, toinen valkoinen. Lapsi ei ymmärrä, miksi sama menneisyys tuntuu erilaiselta riippuen siitä, kumman keittiön pöydän ääressä istutaan. Järvelä kirjoittaa taitavasti lapsen näkökulmasta: pojan maailma on täynnä arjen yksityiskohtia, aikuisten katseita ja lauseita, joiden painoa hän vasta aavistaa. Romaani ei pyri rakentamaan suurta historiallista draamaa, vaan näyttää, miten menneet tapahtumat elävät edelleen tavallisissa ihmisissä – miten vaietut muistot, katkeruus ja rakkaus voivat kulkea käsi kädessä. Kieli on lapsen ihmettelyä, se on paikoin l...