Tähän kirjaan oli kerrassaan pakko tarttua, sillä monen muun tavoin, minullakin on hyvässä muistissa 70-80 -lukujen taitteen (eli muinaisuuden) aikainen fiftaribuumi, ja erityisesti fiftarit vs. punkkarit -asetelma. En ollut lukenut Petri Lahden kirjoja aiemmin ja huomasin välittömästi hänen tyylinsä kirjoittaa kronologisesti ja päiväkirjaa muistuttavalla otteella tapahtumien kulusta. Mikä siinä, ihan virkistävä käsittelytapa. Mieleen tuli melko pian taannoin lukemani Lapsuuteni Kekkoslovakia (Kari Harakka), jossa on samankaltainen ote, vaikka kyseessä onkin romaani. Myös aihepiirit ovat paikoitellen samoja, fiftarit-ilmiö kun sattuu osumaan myös Kekkoslovakin sankimpiin vuosiin. Kirja alkaa vuodesta 1977, kun helsinkiläisten hampurilaisravintoloiden tienoilla oli havaittu pyörivän 1950-luvun tyyliin pukeutuneita " James Deaneja " ja vastaavasti tyttöjä värikkäissä kellohameissa. Proge-, hippi- (ja miksei myös punk-) ilmiöiden keskellä tämän on täytynyt olla va...
Päätin tarttua pitkästä aikaan kirjallisuudenlajiin, jonka viime tuttavuudesta on jo kulunut aikaa: elämäkertaromaaniin. Orasen kirja kertoo Gösta Serlachius –nimisen suomalaisen teollisuusjohtajan ja mesenaatin elämästä: hänen nousustaan, tehtaita ja yrityksiä perustavasta urastaan, perhe-, raha- ja vallankäyttötarinoistaan, sekä vaikutuksestaan taiteeseen ja yhteiskuntaan. "Iso" on ensimmäiseen persoonaan kirjoitettu fiktiivinen päiväkirja, joka pohjautuu kuitenkin todellisiin tapahtumiin. Ensin pikainen tietoisku Gösta Serlachiuksesta, joka oli ainakin itselleni tuttu vain yhtenä Suomen teollisuushistorian nimistä. Serlachius nousi nopeasti Mäntän paperitehtaiden johtoon aivan 1900-luvun alussa. Mutta hän oli myös suuri kulttuurin ja taiteen ystävä ja merkittävä suomalaisten taiteilijoiden tukija. Hänellä oli merkittävä rooli niin suomalaisen paperiteollisuuden viennin pienoorena kuin myös ensin sisällissodassa ja myöhemmin Talvisodassa, jossa hän neuvotteli Suomelle e...